abaco

Mulla tuli ekana mieleen iloisen pirteä Sirkku :o)



Toisaalta minttuhan on yrtti, joten voisi siskollakin olla omansa, tai vaikkapa tuoksu?



Vanilja

Ruusu

Kaneli

Lemmikki

Salvia



Apila

Kukka

Meirami

Tilli

Melissa

Niin, ajattelin vain pari sanaa kertoa alkoholistin tyttärenä.



Otsikko tässä keskustelussa on raadollinen, koska oikeastihan alkoholisti ei valintaa voi tehdä. Niin paljon kuin hän VARMASTI haluaisi valita perheen, kuningas-alkoholi voittaa kaiken ja saa kaiken näennäisesti näyttämään siltä, kuin alkoholisti haluaisi valita sen. Ei kukaan halua olla alkoholisti. Vasta kun ymmärtää ja sisäistää, ettei alkolisti VALITSE viinaa (tai aloittajan tapauksessa kaljaa), vaan hän ei sitä voi vastustaa, suru ja tuska, kauna ja katkeruus voivat alkaa hälvetä. Itse uskon voimakkaasti näin, ihan omasta kokemuksesta.



Tiedän, että äitini yritti kestää tilannetta niin pitkään kuin voi ja ymmärrän sen yksinäisyyden ja häpeän tunteen, mistä ap kirjoitti. Lapsena olen vuosikaudet miettinyt, mikä mussa on vikana kun en saa isää lopettamaan juomista? Eikö hän rakasta mua? Aikuisena nostan hattua, että äiti kesti niinkin kauan ja teki vastuuntuntoisen vanhemman teon ja erosi. Meidän lasten takia. Vaikka isäni ei koskaan ole väkivaltainen, niin äiti halusi meille lapsille turvallisemman lapsuuden. Ei sitä epätietoisuutta missä isä, ja missä kunnossa.



Totuus on, että alkoholistia ei voi parantaa kukaan muu kuin hän itse. Jos ja kun alkoholisti myöntää tarvitsevansa apua, hän sitä kyllä meidän yhteiskunnassamme saa. Pakkohoitoon ei Suomessa valitettavasti voi aikuista ihmistä saattaa; toisaalta en usko, että se auttaisi kun päätöksen haluta elää ilman viinaa täytyy todella tulla itsestä voidakseen onnistua.



Ja joka vuosi ihmisiä onnistuu! Esim Minnesota-hoidolla on erittäin hyviä tuloksia saatu aikaan.



Mutta jos nyt ymmärsin oikein, niin ap:n mies ei sairauttaan ymmärrä eikä hyväksy. Tämä on tosi tyypillistä, koska ihmisen on vaikea myöntää olevansa niin " huono" , ettei pysty itse elämästään päättämään, perhettään valitsemaan tärkeämpänä ym. Ei isänikään, vieläkään. Hän joi ja juo yleensä noin viikon-kaksi viikkoa putkeen 4-8 kertaa vuodessa. Mutta äitini ei koskaan haukkunut isäämme meille lapsille millään tavalla ja eron jälkeen me lapset olimme usein viikonloppuisin ja lomia isällä (tietysti silloin kun isä oli selvä). Ihailen ja arvostan valtavasti äitiäni, että hän malttoi pitää omat mielipiteensä, pettymyksensä ja surunsa sisällään, eikä niitä lapsiin purkanut. Sen on täytynyt olla tosi raskasta, mutta lopputulos = meillä on aina ollut hyvät välit molempiin vanhempiin.



Alkoholismi on sellainen sairaus, että se sairastuttaa läheisetkin. Jopa vieläkin, yli 30 vuotta erosta, äitini kantaa välillä syyllisyyttä jostain asiasta, joka liittyy isän juomiseen?! Samoin minä herkästi syytän itseäni asioista, jotka eivät oikeasti ole ollenkaan syytäni. Sen pienen ihmisen ajatus:" Olen ollut jotenkin huono kun en saa isää lopettamaan" , vieläkin aika ajoin putkahtaa mieleen. Järjellä tajuan sen olevan täysin typerää, mutten voi sille mitään. Itse vaadin ihmissuhteissani täydellistä luotettavuutta ja jos se multa kerran viedään, sitä on lähes mahdoton saada takaisin. Ongelmista on todella vaikea puhua, mieluiten lakaisisin ne maton alle ja toivoisi, että ne katoaisivat. Ihan niinkuin se kuuluisa virtahepo olohuoneessa.



Suosittelen ap:lle ja muille alkoholistien läheisille ilman muuta vertaistuen hakemista; siitä saa todella paljon kun tajuaa, että ne tunteet, joita itse käy läpi kuuluvat asiaan, ja että kaikilla alkoholistien läheisillä niitä on.



Ei varmasti ole helppo päätös, erotako vai ei, mutta näin lapsen näkökulmasta voin sanoa, että ainakin meidän perheen lapsille oli paras ratkaisu nimenomaan se, että äiti ja isä erosivat. Isä oli alusta lähtien samaa mieltä, että me lapset jäämme äidille. Sen olen aina kokenut suurena rakkauden osoituksena, että vaikka tottakai hän olisi meidät myös halunnut, hän tajusi, että äidin kanssa meillä on turvallinen lapsuus.



Alkoholistin omaisen tehtävä ei ole olla hänen hoitajansa. Lasten ei kuulu joutua kantamaan vastuuta vanhemmistaan ollessaan itse lapsia. Ja hyvässä tapauksessa lapsilla voi olla läheiset ja lämpimät välit alkoholistivanhempaansa, mutta ilman sitä turvattomuuden tunnetta, jonka viina perheeseen tuo.



Voimia lähetän kaikille alkoholistien lähellä eläville.

Mutta äsken, yhtäkkiä päähän tuli sentään yksi kolmitavuinen ja -er loppuinen nimi, Jupiter! :o) Eikä ole edes uniikki nimi, kaimoja löytyy 33kpl vrk:sta.



(Minustakin kyllä Emerik sopisi komeasti, mutta makuasioista ei sovi kiistellä) :o)

Entäs Elina? Olisi Ilonan " oloinen" , mutta ei juuri tällä hetkellä niin suosittu.



Elina nimen on saanut vv.2000-06 4791 tyttöä, vuonna 2007 380. Ilonan kaimoja vv.2000-06 3201, mutta tänä vuonna jo 551.



Elina olis must ihana pehmeä ja naisellinen ja perinteinen, joka toimii hyvin ulkomaillakin. Ja voihan sitä vielä kehitellä, Eliina tai Elliida? Aamu kävisi toiseksi nimeksi, mutta puuroontuu a-loppuisen perässä, kun Aamussa tupla-a alussa, Elinaaamu... Mutta miten olisi Aamu ensimmäisenä nimenä? Aamu Elina Olivia olis aika suloinen! Ja Aamukin, kuten Elina myös, sopisi myös hyvin ensimmäiseksi nimeksi, jos joskus tulisi Eevert-niminen pikkuveli :o)

Mun mielestä Marissalle sopisi hienosti ihana, persoonallinen ja kansainvälinen Irene toiseksi nimeksi! :o)