abaco

Luulisin, että kolmannen nimen käyttäminen " ensimmäisenä" voi tosiaan vähän luoda ongelmia... Ja ainakin sitten, kun poika lähtee ulkomaille. Esim. monessa Keski-Euroopan maassa ei ole edes mahdollista, että kutsumanimi olisi muu, kuin se ensimmäinen. Siis esim juuri virastoissa ym. lomakkeissa etunimistä ensimmäistä käytetään AINA, eikä sitä voi muuttaa mitenkään, systeemi ei ymmärrä sellaista (yksi suomalaiskollegani juuri vaihtoi nimensä: häntä oli aina kutsuttu toisella nimellään, mutta täällä siihen ei systeemi sopeutunut ja kaikki hänen postinsa ym. viralliset paperit ja asiakirjat tulivat aina ensimmäisellä nimellä, jolloin soppa oli valmis. Lopulta hän kyllästyi ainaisiin selvityksiin ja pudotti ensimmäisen nimensä kokonaan pois.)



Uskon kyllä myös, että muillakin on tuollaista ongelmaa aluksi, että ei meinaa tottua lapsen nimeen, ja pähkäilee, tuliko nyt oikea nimi annettua. Itse pelkään jo nyt jossain määrin hetkeä, kun pitää omalle lapselle nimi keksiä, koska olen tosi hidas päättämään... :o/ Mutta eipä ole vielä lapsi tuloillaankaan.



Neuvoni olisi, että anna itsellesi ja perheellesi aikaa miettiä ja mutustella nimiä, ja katso miltä poika näyttää. Päätä, että ei tarvitse päättää mitään vielä vaikka 2-3 ensimmäiseen viikkoon, ja katso sitten asiaa uudestaan. Uskon että se pojan oikea nimi sieltä ajan kanssa paljastuu :o)



Minulla on muuten yksi sukulaistyttö, jota puolet sukua kutsuu ensimmäisellä nimellä, ja puolet toisella! Lapsen vanhemmat aluksi kertoivat kaikille tytön ensimmäisen nimen. Sitten kotioloissa he olivatkin alkaneet kutsua tyttöä toisella nimellään. Suvulle ja ystäville he ovat sanoneet, että tyttöä saa kutsua kummalla itse haluaa! Ehkä hieman erikoinen ratkaisu, mutta näköjään toimii se niinkin.



PS. Jos teillä käy niin, että kolmannesta nimestä tuleekin se käyttönimi, niin voihan nimien järjestyksen vielä vaihtaa. Aleksi X Santeri tai Santeri X Aleksi, molemmat sopivat :o)

Mielsin heti tytön nimeksi, mutta yllätyksekseni nimeä onkin myös annettu pojille (15 kpl, joista tosin vain 2 jälkeen v. 1920). Pidän paljon Emilistä, se kuulostaa kivalta, mutta näyttää vielä kivemmalta kirjoitettuna Emily tai Emilie. Meiltä löytyy suvusta Emilie (lausuttiin ' emilii' ), ja pidän sitä ihan mahdollisena omalle tytölleni yhdeksi nimeksi sitten joskus ;o)



Samaa tyyliä kivoja ovat myös Amelie, Amelia, Amalia, Emiliia ja Emiilia.

Otto

Atte

Eero

Aaro

Elmo



Hans

Adam

Alex

Isak

Alec



Kurt

Kent

Leon

Noel

Olai

Rene



Miellyttääkö mikään?

Hieno nimi! Löytyykö suvusta ranskantaitajia, tulee heti mieleen joku ranskankielinen pikkumies :o) Jos sukunimi on kuitenkin ihan tavallinen suomalainen, etunimen helpompi kirjoitusasu voisi olla hyvä, siis Remi? Miten ajattelitte lausua Michaelin? Itse luin nimen ' remi mikael' , äRRä säRÄhtäen ranskalaisittain ;o)

Minä kyllä pidän Nellistä, vaikka se onkin hilkulla onko liian lempinimenomainen omaan makuuni. Lilli ja Elli ovat paljon pontevampia, ja pidän niistä enemmän, mutta Nelli on ihan suloinen myös. Voin hyvin kuvitella vauva-Nellin ja Nelli-mummon, mutta sellaista kiireistä keski-ikäistä uranais-Nelliä en oikein osaa kuvitella... :oI