abaco

Tässä tyylejä laidasta laitaan...



Minea Marianne

Minea Merituuli

Minea Mariella

Minea Margareta

Minea Melissa

Minea Martina

Minea Maileena

Minea Mirjami

Minea Marikki

Minea Monika



Minea Valeria

Minea Veronika

Minea Veeraliisa

Minea Valpuri

Minea Vivian

Minea Viktoria

Minea Vellamo

Minea Viola

Minea Vilhelmiina

Minea Vanessa

Hauskaa, ainoan tuntemani Rebekan veli on Robin :o)



Rebecka Iida Milanan veljelle sopisi minusta aivan loistavasti Robin Milo Ilmari! Paitsi että se on reipas ja hyvin sointuva nimi, niin näin sisaruksilla toisten nimien ensimmäiset kirjaimet olisivat samat, mutta toisin päin. Ja kun vielä lisäksi isosiskolla on yhtenä nimenä supisuomalainen Iida kahdella ii:llä, niin veljellekin voisi sitten laittaa kansainvälisempien nimien sekaan yhden ihan aidon kotimaisen, eli Ilmarin :o)

Mutta on totta, että on nimiä, joista en vaan yksinkertaisesti pidä. Kaikilla kai on? Ja koska olen tällainen totuuden torvi, enkä kovin hiljainen ja diskreetti, veikkaanpa että jotkut vakiopalstailijat osaisivat jo sanoa nimiä joista en pidä... ;o)



Pidän paljon siitä, että nimessä on pontta, tomeruutta ja reippautta. Ei sitä loputtomasti tarvitse olla, mutta sentään. Pehmeät nimet kun ovat sitten helposti liiankin lällyjä. Esimerkkinä Nella, Viivi, Inna, Onni, Veeti ja Eeli.



Nimessä saisi mieluiten olla jokin " selkärankainen" kirjain, kuten k, r, p, s tai t. J-kirjain on minusta valitettavasti ruman kuuloinen, joten suurin osa J-alkuisista nimistä on minusta " rumia" tai vähintäänkin en-ikinä-antaisi-tätä-nimeä- kategoriaa. En yleensä myöskään pidä nimistä, joissa on j keskelläkään.



Sofia nimen suosiota en mitenkään voi ymmärtää, minusta nimessä ei ole mitään ihmeellistä ja minulla tulee mieleen Bulgarian pääkaupunki. (Meillä oli koulussa tyttö nimeltä Sofia, ja muistan hänet koulukiusaajana, ehkä assosiaatio tulee niinkin kaukaa?) Aavasta tulee mieleen rannaton, lohduton meri. Kaamea assosiaatio!! Muistakaan luonto- ja muista merkitysnimistä en myöskään kauheasti pidä, enkä edes tiedä miksi... Kai minusta nimen pitäis olla vaan nimi. En yleensäkään pidä 4-kirjaimisista nimistä, tai vielä lyhyemmistä, ne vaan ovat nimeksi liian lyhyitä. Lisäksi nimet, jotka ovat selviä lyhennyksiä ja/tai lempinimiä eivät ole suosikkejani. Esimerkkejä poikien puolelta, joista en pidä yhtään Niko, Eetu ja Jere.



Ai niin ja vielä yksi kategoria. Asun itse ulkomailla, ja ehkä siksi ajattelen tästä voimakkaasti, mutta en ikinä voisi antaa lapselle nimeksi Fanny tai Vili... Se miten englanninkielinen lukisi ne, kuulostaa tasan naisen ja miehen sukuelimiltä. Nimenä Fanny (y:llä lausuttuna) olisi ihan nätti muuten, mutta se merkitys... Todennäköisyys, että suomalaislapsi asuisi koko ikänsä vain Suomessa, eikä koskaan tapaisi ulkomaalaisia on minusta niin pieni, että ei millään pahalla, mutta en voi tajuta, että monet vanhemmat tänäkin päivänä -tietäen tämän!- silti päätyvät noihin nimiin. ...





Toivottavasti kukaan ei nyt loukkaannu henkilökohtaisesti, se ei ole tarkoitukseni. Nämä nyt vaan ovat minun mielipiteitäni.



yst. terv. abaco

Hih, Lounan veljelle tuli jostain ensimmäisenä mieleen Laavu! :o) Mutta sepäs ei olekaan nimi vrk:ssa! (vielä ainakaan...)



Entäs Leimu? :o) Löytyy kaimoja sekä tyttöjä että poikia, mutta poikia enemmän (19m/3n).



Perinteisemmistä nimistä Lauri sopisi ihanasti Lounan veljelle! Myös Lenni ja Leevi sopisivat, olisivat yhtälailla pehmeitä kuin Lounakin, mutta kylläkin yleisempiä... Entäs Lennu?

Ida Katarinan sisko on tietysti Eva :o) Eva on myös kansainvälinen ja naisellinen, lyhyt nimi, joka lausutaan pitkänä, ja sopii aivan loistavasti Idan siskolle. Eva Kristina olisi ihanan sointuisa yhdistelmä!! :o)