Aapee

Ota pienempi teidän huoneeseenne, jos ei ole mahdollisuutta omaan huoneeseen. Ei ainakaan herätä isompaa lasta aamulla. Sinun on joka tapauksessa herättävä pienemmän kanssa, sisaruksen ei. Isommalle annat mahdollisimman paljon huomiota ilman pienempää. Esimerkiksi pienempi isän hoitoon ja isomman kanssa aikaa. Molemmat ansaitsevat aikaa silloin tällöin, ettei huomiota tarvitse jakaa. Ei aina, mutta ajoittain.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 22:32"]"Miten voi mennä tappiolle? Siis siitä, että joku peruu? Etukäteen on suunniteltu, että ruokaa varataan x henkilölle. Ja sitä on, vaikka pari jäisi pois. Se on siinä vaiheessa ihan se ja sama rahallisesti jos joku peruu parin päivän varoajalla. Joka tapauksessa varmaan maksettu jo." - Niin häissähän ei saa missään nimessä olla mitään muuta ohjelmaa järjestettynä. Kun kaikki on syönyt niin häät on ohi. Entäpä  esimerkiksi tilanteessa, jossa häihin lupautunut bändi esiintyy aivan varmasti ilmaiseksi ja kun se sitten paria päivää ennen peruukin niin korvaava bändi soittaa tuon ilmaiseksi luvanneen laskuuni ja särkyneet astiat pitopalvelu piää omana vahinkonaan. Vaan mitäpä tapahtuu jos sulhasen juhlapuvun kengän syö koira edellisenä päivänä?

Ja se mikä ruoan kustannuksista on sinulle yks -hailee, niin voi oikeasti, jollekulle toiselle hieman kirpastakin, vaikka kuten edellä yritin kyllä kirjoittaa selvästi, että ei kannata järjestää yhtään isompia häitä, kuin mihin itsellä on varaa, eikä olettaa muiden kustantavan niitä.
[/quote]

Ei se nyt sinänsä ole yksi hailee niin kuin tunnuit ymmärtävän. Mutta jos haluan sadan hengen häät, olen ollut valmis maksamaan ruoasta sadalle hengelle. On eri asia joutua ostamaan kahdet kengät, koska niitä ei ole varautunut maksamaan. Mutta kyllä kuka vaan on pakosti varautunut maksamaan sen ruuan kaikista, kun on itse kutsut lähettänyt. Toki jos pitopalvelu ottaa peruutuksen vastaan enää esim edellisenä päivänä, niin laskua olisi saanut pienemmäksi, mutta ei se nyt tuossa enää erikseen tappiota tee, kun summa on kuitenkin tasan tarkkaan se, minkä on ollut valmiskin maksamaan. Jos muutamasta kympistä kitisee (ottaen huomioon kuinka paljon häihin upotetaan rahaa), olisi kannattanut karsia kutsulistaa.

Mistäpä aikuisena motivaatio löydetään? Moniko paahtaa työssä selkä limassa vain koska pitää työstään ja tekisi saman palkatta? Niinpä.

Itse raha ei ole ongelma välttämättä, vaan lapsensa tunteminen ja sen mukaan palkitseminen. Olen nähnyt lyhyen urani aikana jo kaksi erityisoppilasta, jolle on luvattu rahaa jos saavat kympin. Molemmat saivat ysin pintaan numeron (toinen 9 1/2 muistaakseni!) ja pettymys oli suunnaton. Ehkä heille olisi riittänyt, että saa rahan jos saa kokeesta 8 tai paremman, siinäkin riittämiin haastetta osalle, osa ei saa sitäkään vaikka parhaansa tekisi. Lisäksi pitää tuntea oman lapsensa kyky suhtautua palkkioon. Jos se aiheuttaa enemmän pahaa kuin hyvää, ei systeemi toimi.

Meillä oli vuoden ikäinen tuota kokoluokkaa. Mutta meillä taas yli käyrien. Käyrät hälyttäneet jatkuvasti ja mahdollista hormonitoiminnan häiriöstäkin mainittu (perään tyynnytellen, että tuskinpa). Jos lääkäri määräisi ne verikokeet, totta kai mentäisiin. Jos kyseessä olisi jokin korjattavissa oleva ja mahdollisesti myöhemmin haittaava vaiva, joka voitaisi noin tunnistaa ja hoitaa, niin hyvähän se on selvittää.

Tosin tuo koko ei nyt kuulosta tavattomalta 2-vuotiaalle.