3xäippä74

viestejä, varsinkin niitä, joissa on Kela-asiaa. Mä jo soitin perjantaina Kelalle, kun tän viikon pe tulee kuukausi hakemuksen viemisestä eikä vieläkään ole mitään kuulunut. Hakemus oli kyllä ok, mutta on kuulemma ruuhkaa ja osa tammikuisiakin hakemuksia on vielä ilman päätöstä... Tylsää! :(



No, vastapainoksi sitten mutustan kaura-mustikkapaistosta (ohjeessa oli omenapaistos, mutta en niin piittaa paistetuista omenoista) ja jätskiä päälle... NAM!



Olevinaan karsea meteli, kun muksuilla on hiihtoloma ja niillä on kaveri kylässä. Sitä on jotenkin tottunut, että osa päivästä on ihan hiljaista, kun tyttökään ei saa aikaan tämmöstä metakkaa. Juniorikin siihen kait reagoi, kun muksii mua vähän väliä... En osaa edes sanoa miten päin on, kun joka puolella tuntuu. Aamulla vaikutti olevan poikittain tai ainakin viistossa, kun molempiin kylkiin sateli iskuja.



Mutta pitäis kai jotain syötävää miettiä ja hakea se ukkokultakin autoa korjaamasta... Kunhan ensin väki vähän vähenee.



Äippä 29+1 (viimeiset 2-alkuiset päivät, jee!)

Meillä esikko oli niin mahdoton syömään, että täysimetys ei riittänyt edes 3kk, joten imetin osittain ehkä johonkin 5kk ikään ja sitten loput pullosta + kiinteitä jo 3½kk asti. Kakkonen sai alkunsa 4kk iässä, mutta kun menkat oli vasta ekan synnytyksen jälkeen, en niin kiinnittänyt huomiota vaikka seuraavia ei kuulunut. Mutta kun seuraaviakaan ei alkanut kuulumaan, tehtiin testi ja plussaa se näytti... Eli imetys oli jo loppunut, kun plussa tuli. Kakkonen ja kolmonen on sitten täysimetetty ehkä 5kk ja osittain ehkä 8kk asti.

täällä miten joku voi tunnustaa omakseen lapsen, jonka biologinen isä ei ole? Ja miten joltakin voidaan periä takaisin mitään elatusmaksuja, kun ei kerran biologinen isä ole. Mielestäni tulevalta mieheltäsi ei siis voida periä takaisin jonkun toisen ' aiheuttamia' maksuja. Adoptointi ja nimiinsä ottaminen ovat eri asia kuin tunnustaminen, siinähän mies tunnustaa lapsen omakseen mm. verikokein, jos on tarpeen...



Tosin en asiasta juuri mitään tiedä, joten en ole ollenkaan oikea henkilö puuttumaan asiaan. Ihmettelen kumminkin suuresti, jos lain mukaan tuollainenkin on mahdollista...

jos ei kerran neuvolakaan ole, ja silti syöt ihan kunnolla. Minulla paino putosi n. 2-3 kg alkuraskaudessa (joka kerta sama juttu, ei johdu pahoinvoinnista, koska ei ole ollut), mutta se on tullut vähitellen takaisin,nyt viikkoja kohta 29 ja paino lähtöpainoon verrattuna +3kg. Vasta rv 21+ olin saavuttanut lähtöpainoni, vaikka pudotukseni ei ollut tuon suurempi.



Olen kyllä kuullut tutultani, jolla oli hieman enemmän ylipainoa (BMI yli 30), että paino oli raskauden opussa vähemmän kuin alussa. Ja synnytyksen jälkeen vieläkin alempana, eli oli tavallaan laihdutuskuuri. Ja vaikka sinulla ei ylipainoa paljon ollut alussakaan, eivät lääkäritkään suosittele painonnousuksi montaa kiloa, joten itse olisin vain tyytyväinen. :)



Kyllä vauva omansa ottaa, siitä ei tarvitse huolehtia. Ja koska ruokavaliosikin on muuttunut ainakin hieman terveellisemmäksi, on selvää, että vaikutukset näkyvät jossakin. Ja kun paino ei liikaa laske kerralla, en huolehtisi tässä vaiheessa. Suurin painonnousu tapahtuu neuvolan mukaan rv 20-28, yksilöllistähän sekin tietenkin on.



Turvallista odotusta toivoopi Äippä

ikäeroa esikolla ja kakkosella, poikia molemmat. Kakkosta ei mitenkään ehkäisty eli sai tulla jos oli tullakseen, ja tulihan se, edellisestä synnytyksestä oli 4kk. Raskausajassa ei ollut muita ongelmia kuin liitoskivut, joita esikon aikana ei juuri esiintynyt. Synnytyskin oli nopeahko ja ongelmaton.



Ainut negatiivinen asia oli Pönttö-örvelön mainitsema alku vauvan kanssa, eli kun perheessä oli 2 pientä ja vaippaikäistä, toinen just kävelemään oppinut, olin 3kk päästä synnytyksestä aika loppu. Onneksi oli äiti lähellä ja apuna esikon hoidossa, että sain itse keskittyä vauvaan. Mies kun sattui samaan aikaan olemaan paljon ylitöissä, ei hänestäkään aina apua saanut.



Kun alusta selvisi, jo vuoden päästä helpotti huomattavasti. Nyt ovat 8v ja 7v eikä kavereita tarvitse kaukaa hakea. Välillä tietysti haluavat omiakin kavereita, mutta se kuuluu jo tähän vaiheeseen elämää. Jos pitää miettiä oliko pieni ikäero hyvä vai huono asia, niin ehdottomasti hyvä, loppujen lopuksi.