3xäippä74

ties kuinka monetta kertaa, kerron sitten huomenna vähän enemmän, jos jotain kerrottavaa on...



Lääkäristä: mulla on huomenna viimeinen lääkäri ja viikkoja 32+. Meillä lääkärit on suunnilleen viikoilla 12 ja 32 kaikilla... Ennen oli kolmekin lääkärineuvolaa, mutta kun ei tahdo olla tk:ssa lääkäreitä, niin on pitänyt vähentää niitäkin. Ja äitipolille mä en jonkun lääkärikäynnin takia lähde, jos ei ihan pakottava tarve ole... Nytkin pitää ottaa tyttö mukaan, kun ei ole ketään vapaana sen aikaa. Eikä se lääkärikäyntien vähentäminen kyllä mua haittaa, päin vastoin. Tähän asti YKS ainut lääkäri on tehnyt sisätutkimuksen niin, ettei ole koko loppupäivää tarvinnut kutisevan alapään kanssa olla. Ja kun siihen ei sitten auttanut mikään! Tiedä sitten syytä miksi niin on ollu, onko muut ollu vaan niin ' kovakouraisia' vai mitä... Toivottavasti on sitten sama lääkäri huomenna. :)



Mutta nyt muksut nukkumaan ja itse kohta perään.



Äippä rv 32+3

ensimmäinen ja toinen ovat poikia, kolmas on tyttö, neljäs tulossa ja ultran mukaan olis poika, saas nähdä sitten onko...

jälleen kerran. Ollaan menossa autoa hakemaan tuulilasin vaihdosta, mutta ihan tarkkaa lähtöaikaa ei vielä tiedä. Saattaa tulla siis äkkilähtö.



Luin kyllä pinot, niin viikonlopun kuin alkupäivänkin, mutta en enää muista mitä kaikkea oli ollut aiheina. Höh, harmittaa kun ei päässä oikein sytytä nyt... Ja toinen harmin aihe on, kun ei ihminen meinaa pystyssä pysyä. Teloin taas torstaina saman jalan, jonka silloin tammikuulla. Olin menossa postia hakemaan ja kompuroin portaan kanssa, joten löysin itseni kontallani sementtilaatalta, polvet ruvella. Jalka on taas ok, sen päivän siihen koski, mutta otti niin totta vie lujaa päähän, kun ei osaa enää edes kävellä. Vaikka en mä vissiin koskaan oo osannut, kun aina on nilkat mustana milloin mistäkin kompuroinnista... Korkkareita on turha edes harkita, kun ei pysy edes sandaaleilla tolpillaan. Pöh!



( .) Vähän parempaa kuin viimeksi. Lonkkakipu hellitti, kun joku mikä lie naksahti takaisin paikalleen perjantai-illalla. Olo olikin sellainen, että kun sais naksumaan, niin vois helpottaa. Enää ei satu kävelyyn lähtö eikä seisomaan nousut. Kai siellä jokin liitos on jo sen verran väljästi, että aiheutti tommosta. Mun nivelet on vissiin vähän kaikki yliliikkuvia, kyynärtaipeet ja polvet ainakin menee yli, sanoi fysioterapeutti-hieroja pari vuotta sitten. Mahan ympärys muuten tuli tässä mieleen, mittasin sen ja tulos oli: 108 cm.



Synttäritkin on taas ohi kolmeksi viikoksi, seuraavat juhlat on siis neidillä, sitten saadaankin toivottavasti viettää ristiäisiä...



Sitä odotellessa, hyvää alkuviikkoa ladyt!



Äippä rv 32+1

tuohon vauvojen verensokeriin... Seinäjoella mitataan ainakin kaikkien yli 4,5 kg vauvojen sokereita. Muita mittaussyitä en tiedä, siihen vois joku ammattilainen vastata paremmin. Yksi on ainakin pitkät syöttövälit, eli niitä tarkkaillaan, ettei sokerit laske ja siksi saatetaan mitata, jos vauva vastasyntyneenä nukkuu pitkiä aikoja.

esikko oli 4525 g ja imetin 3 kk, jonka jälkeen aloitin kiinteät, kun poika söi ihan mahdottomia määriä korvikettakin imetyksen lisäksi. Kakkonen ja kolmonen olivat syntyessään kumpikin 5150 g. Piti oikein neuvolakortista tarkistaa imetysten kestot. :) Kakkonen oli täysimetyksessä 4½ kk ja kolmonen 4 kk, jolloin aloitettiin kiinteä ruoka. Imetys jatkui molemmilla n. 6kk ikään saakka, sitten lopetin kakkosella hampaiden vuoksi ja kolmosella itsekkäästi omien unieni takia. Ei tahtonut uni enää tulla uudestaan, kun oli herätetty syöttämään, joten siirryttiin kokonaan korvikkeeseen.



Kasvun tasaantuminen tuli sitten kiinteiden myötä, siihen asti mentiin hiljakseen alaspäin, välillä vähän tasaisemminkin, kun niin korkealta aloitettiin. Suhteessa kasvu oli kuitenkin normaalia eikä siihen kiinnitetty mitään huomiota ennen vuoden ikää, eikä silloinkaan ellei ollut tarvetta. Kaikki ovat hakeneet omat kasvulinjansa käyriltä.