3xäippä74

vielä ennen nukkumaan menoa, vaikka en kyllä ihan heti aio sänkyyn suunnistaa, muksut kylläkin.



Heidille sanottakoon, että mäkin olin aika kauhuissani esikon aikana siitä eppari-ajatuksesta. No, se meni niinkuin meni, kuului vain nips ja se oli siinä... Ja esikko painoi 4525g, joskin pää oli kohtalainen, mittaa ' vaan' 36 cm. Muu kroppa seurasi perässä ihan itsekseen, vaikka vatsaa vähän olikin. Etukäteen ei asioihin osannut varautua/suhtautua, kun ei oikein tiennyt mistä on kysymys. Toisen ja kolmannen aikana oli jo vähän kokemusta, ja siksikin synnytys oli heti alusta lähtien erilainen. Tuo paino-juttukin sai heti erilaisen merkityksen, kun kolmosen TIEDETTIIN olevan sen 5 kg, kakkonenkin arvioitiin ' vaan' 4,1-4,2 -kiloiseksi. Arvaat vaan mun mietteet, kun isäntä toi lappua, jossa kakkosen mitat oli ja painon kohdalla luki 5150... Siinä sai lastenhoitaja tarjota pullat. :)



Jos vielä päivän plussat:



+ oli aurinkoinen päivä

+ olo on erinomainen

+ tulppaanit näkyy kukkapenkistä

+ maanantaina alkaa äippäloma (mitähän mäkin sillä teen, pyydänkö isäntää hoitamaan huushollin ja muksut tästä lähtien? ;D)



Äippä taas kerran

kun oon kauppaan menossa neidille (ja itselle) haravaa hakemaan... Piti vaan tulla mittaamaan sokereita ja lukemaan mitä on tässä välillä raapustettu.



Emunaiselle mun piti vaan vastata, että sisätautilääkäri todennäköisesti ottaa kantaa sun insuliineihin ja verensokeriarvoihin. Ainakin mitä mä joskus esikon aikana sivusta seurasin sinä yhtenä päivänä kun sairaalassa olin, niin se insuliini-äitien (=ykkösdiabeetikkoja) kanssa keskusteli hoidosta ja verensokereista ym. Ja kuuluuhan diabetes sisätauteihin, kun on kerran haiman toiminnasta kysymys... Kait. :)



Mutta pitää mennä, että ehtii laittamaan ruokaakin. Palaan ehkä myöhemmin linjoille...



Äippä 33+4

vielä illan pinoa ja ajattelin sekaantua tuohon eppari-juttuun...



Mulle tehtiin eppari esikon synnytyksessä. Mitään en tuntenut (joku sanoi, että aina puudutetaan, mutta en tiedä tehtiinkö sitäkään), kätilö sanoi, että tekee, niin mahtuu paremmin. Vasta sitten ompeluvaiheessa tuntui, vaikka oli puudutettukin. Lisäksi tuli repeämiä, kun ponnistusvaihe oli aika vauhdikas (5 min). Istumaan pystyin kyllä renkaan päällä parin päivän päästä, kun ei enää huipannut (meni litra vertakin, joten hb laski ja pääsin sängyllä osastolle) ja ahkera suihkuttelu paransi haavan parissa viikossa. Jälkitarkastuksessa se vielä tuntui, mutta ei enää haitannut. Repeämät meni siinä sivussa. :)



Kakkosen aikana ei enää epparia tehty, repeämät taas tuli, kun ponnistus oli vielä vauhdikkaampi kuin esikolla (1 min). Istuen kumminkin menin osastolle ja hyvin ne parani suihkuttelulla, suunnilleen viikossa tai kahdessa (jos muistan yhtään sinne päinkään).



Kolmosella ei ollut kumpaakaan, kun ponnistus oli rauhallisempi, mutta silti nopea (3 min). Mua oikein kummastutti, kun heti pystyi istumaan ihan normaalisti, ja kävelin itse osastolle sillä kertaa. Alapää nyt vaan oli muuten vaan turvoksissa muutaman päivän, mutta se ei haitannut olemista.



Äippä

käväisemässä, kun kohta taas viedään kuin naapurin possua... Ohjelmaa piisaa tälle illalle.



Taidan olla vähän suuruudenhullu tai jotain, piti taas eilen aloittaa uutta neuletyötä, tällä kertaa torkkupeittoa paloista. Löysin kaapista monta kerää yhtä lankaa eri väreissä, ja suunnittelin siitä sitten mallia... 165 palaa pitäis tehdä (10x10cm), 9 on jo valmiina... Ettei vain kävis kuten niille puseroille... Palat on valmiina, mutta kasaamaan en oo vielä ehtinyt. Muka. Höh!



Ja sitte päivän plussat!

+ aurinko

+ kävin parturissa taas pitkästä aikaa

+ viinirypäleitä löytyy

+ mahassa kaikki hyvin



Äippä 33+3

Meillä kahden vanhimman ikäero oli 1v 1kk, joten töitä riitti ensimmäisen puoli vuotta, varsinkin kun esikko oppi pian kakkosen syntymän jälkeen kävelemään ja mies teki pitkiä päiviä töissä. Mutta paras asia oli tosiaan tuo mustasukkaisuuden puuttuminen, kun ei esikko oikein tajunnut sellaista asiaa. Meillä asia meni vielä oikeinkin hyvin, kun molemmat ovat poikia, niin on samat kiinnostuksen aiheet.



Esikko tosin takertui muhun ensimmäisen kuukauden ihan tosissaan, mutta se johtui siitä, että oli mummon kanssa yhden viikon (että sain levätä pari päivää ennen LA:ta (kakkonen syntyi 39+5) + sairaalassa oloaika) ja toisen viikon päivät kotona ja yöt mummolla. Kun lopulta oli kotona yötkin, ei päästänyt mua silmistään ainakaan pariin viikkoon, mutta sekin meni pian ohi.