3xäippä74

änkeän tänne, joskaan en voi luvata mitään ahkeraa osallistumista. Mutta edes silloin tällöin. :)



Nyt ollaan toista päivää kotona ja poika nukkuu pihalla vaunuissa, kun on niin lämmintä. Sais jo kohta herätä, kun alkaa rintoja kivistää ' ruokatunnin' merkiksi. Poika on oikein kiltti ainakin toistaiseksi, nukkuu ja syö, vähän yrittää katsella maailmaa, syö ja nukahtaa taas. En osaa syöntiväleistä mitään sanoa, kun en ehdi juuri kelloa katselemaan, mutta öisin pari-kolme kertaa on ruokaa saatava. Sen verran vielä väsyttää, että nämä kaksi yötä kotona poika on nukkunut mun vieressä turvallisen välimatkan päässä. Mulla kun on yleensä käynyt niin, että nukahdan kesken syötön ja herään seuraavaan rinta jo valmiiksi paljaana. :) Pitäis saada kämppä järjestykseen, niin vois siirtää pojan omaan sänkyyn nukkumaan. Nykyinen alusta on turhan hutera, joten siihen en uskalla laittaa. Neiti pian sen kaataa/vetää alas.



Neuvolan tätikin kävi jo eilen. Tiedossa on kuulemma rutkasti kotikäyntejä, joten kävi sitten samantien ja jäi aikoja alkuviikosta kotiutuville vielä loppuviikkoon. Papereita vain ei ollut saanut, joten ne tulee sitten vissiin vasta lastenneuvolan terkkarin mukana. Pojan painon kumminkin otti ja oli jo 5200g, eli lähtöpainoon oli tullut päivässä 100g lisää. Oikein hyvä. :)



Mutta nyt kuuluu nälkäinen kutsu. :) Hyviä vointeja kaikille äideille ja vauveleille!



Äippä ja ' pikku' mies vajaa 5pv

Meidän kertomus tulee tässä:



Menin tiistai-aamulla 15.5. osastolle, kun kerran käsky oli käynyt. Puolikkaita Cytotec-pillereitä annettiin 4 pitkin päivää, mutta käyntiin ei lähtenyt, vaikka supistuksia olikin. Ei vaan riittänyt väli eikä teho. Illalla otti jo päähän, kun mitään ei tapahtunut. Varsinkin, kun edellinen käynnistyi ensimmäisenä iltana. Tosin annostus oli silloin erilainen. Keskiviikko oli välipäivä ja suppareita oli satunnaisesti. Torstaina jatkettiin jo kokonaisilla, teho olikin heti toinen. ' Sytkyjä' ei ehditty antamaan kuin 2, kun jo aloin epäröimään ennen kolmatta. Tuntui, että supparit riittää kyllä, kun vain jaksaa kävellen ylläpitää ja vauhdittaa niitä. Uusi pilleri olisi saattanut laittaa liikaa vauhtia. Iltapäivällä alkoi olla jo säännöllistä 5 min väliä, mutta kohdunsuun tilanne edistyi hitaasti. 8 aikaan illalla lopulta päätettiin lähteä salille. Olin silloin auki 4-5 cm ja kaulaa aavistus.



Salilla menin käyrälle ilokaasumaskin kanssa ja vietin siinä pari tuntia. Ovisummeri voi taustalla vähän väliä ja kohta oli kaikki 6 salia täynnä.

Isäntäkin tuli puoli 10 aikaan paikalle ja istuskeltiin siinä kaikessa rauhassa jutellen. Suppareita tuli ja meni, mutta eivät tuntuneet ylivoimaisilta. Kun vähän ennen puoli 11 suunniteltiin kätilön kanssa kalvojen puhkaisua ja spinaalia, ajattelin hyvin kestäväni ne kovemmat supparit, jotka puhkaisu saisi aikaan. Kätilö tarkasti tilanteen, 6-7 cm auki, puhkaisi kalvot ja lähti soittamaan lääkäriä. Mutta... ei tullut kuin 2 supparia, kun tuli semmoinen, johon ei ilokaasu auttanut ja painoin äkkiä nappia, joka hälyytti kätilön paikalle. Olo oli kummallinen, ei tuntunut supparilta eikä ponnistukseltakaan, mutta jotain erikoista oli tekeillä. Kun kätilö porhalsi huoneeseen, sanoin, ettei se voi olla vielä auki, mutta tutki kumminkin, ja oli kuin olikin täysin auki. Ja saman tien tuli niin mahdoton ponnistamisen tarve, että kätilöllä ja lastenhoitajalla tuli totaalinen kiire saada hanskat käteen ja tavarat esille. Jälkikäteen kätilö näytti miten toinen hanska oli mennyt ' väärinpäin' eli peukku pikkusormeen ja toisinpäin. :) Sen vain tajusin, että nyt se syntyy ja kätilö yritti pysyä mukana parhaansa mukaan. Poika oli syntynyt 22.42. Ponnistusajaksi merkittiin minuutti, kun kätilön mukaan se on lyhin aika, joka voidaan merkitä. Ja tälläkin kertaa selviydyin ilman tikkejä ja naarmuja, vaikka loppu oli todella nopea.



Siinä sitä sitten tuijotettiin isännän kanssa uusinta tulokasta, ja kätilö meni hoitamaan seuraavaa synnytystä. Hetken kuluttua tuli tarkistamaan mitä kuuluu. Samalla kertaa laittoi tippaan jotain kohtua supistavaa ja samaa vielä suppoina, kun tuntui runsasta vuotoa vielä piisaavan. Jossain välissä isäntä lähti pojan ja hoitajan kanssa suorittamaan niitä mittauksia ja kuulin jossain välissä luvun ' 5 kiloa ja 300 grammaa' . Ajattelin, että tuskin se meidän poika ainakaan ollut, mitähän lienee hoitajat huutelevat. Kun isäntä sen mittalappusen toi, oli siinä taas järkytystä kerrakseen... Paino oli 5340 g, pituutta löytyi jopa 55 cm ja päänympäryskin kasvoi taas puolella sentillä eli 37,5 cm.



Osastolle päästiin vasta viiden tunnin päästä, kun oli niin monta kerralla siirrettävää, mutta meillä oli kaikki hyvin, joten mikäs siinä oli ollessa. Osastolla kaikki sujui hyvin ja kotiin tultiin sunnuntai-illalla, kun ehdin ensin jutella kätilön kanssa synnytyksen vauhdikkaista vaiheista. Ei jäänyt huonoja muistoja, päin vastoin.



Mutta tämmönen oli meidän kertomus, nyt on taas mentävä...



Äippä ja ' pikku' mies melkein 4 pv

syntyi poika,



17.5. klo 22.42 (rv 40+4, la 13.5.)



paino 5340g, pituus 55 cm ja pipo 37,5 cm



Poika on rauhallinen killittäjä, syö ja nukkuu. Ihana pulloposki :)



Ps. Paino on oikein, ei tullut kirjoitusvirhettä... ;)

eli kotona jälleen, ei onneksi yhtenä vaan kahtena. Vauva-pinosta löytyy tarkemmat tiedot ja kertomusta kirjoitan, jahka ehdin. Nyt mennään nukkumaan ja katsotaan miten sujuu ensimmäinen yö kotona...



Äippä + ' pikku' -herra 3pv

Ida-Antonialle ja Janskulle vauvoista! Lisää vaan vauvauutisia!



Kuten kuvasta näkyy, takas tultiin, mutta vaan käymään. Huomenaamuksi komennettiin takasin käynnistykseen kloi 7.30. Kenties saadaan Pikku-tyypin kanssa samana päivänä vauva, saas nähdä nyt.



Paineet oli kunnossa, pissassa oli (taas kerran) protskuja ja sf oli 36. Sykekäyräkin oli hyvä, kun vähän heräteltiin, oli vauveli päikkäreillä just siihen aikaan. Omasta painosta ei mitään käsitystä, kun ei punnittu, mutta vauvasta sain parikin painoarviota. Ensin lääkärin käsikopeloarviolla n. 4,2 kg, eli ei mikään iso edellisiin verrattuna. Sisätutkimustulos oli 2 sormelle auki ja 2 cm kanavaa. Vähän ärsytystä ja kalvojen pyörittelyjä, jos vaikka auttais vauhtiin vähän. Sitten siirryttiin ultraan ja koko ym. mittauksiin. Sen verran ymmärsin, että virtaukset ja muut oli hyvät, istukan kunnosta en edes huomannut kysyä, ei kai siinä mitään vikaa sitten ollut. Vauvelin kooksi saatiin vaatimattomat 4800-4900g, eli sama linja jatkuu kuin edellisilläkin. No, lähiaikoina se nyt sitten selviää mikä se paino lopulta on...



Nyt pitää etsiä aamuksi kuski tai muksuille vahti, jos isäntä lähtee kuskiksi. Tai sitten sitä tarvitaan jo illalla. Muutama ihan kiva suppari on jo ollut, vaikka ollaan oltu vasta 2 tuntia kotona. Toivossa on edelleen hyvä elää. Nyt vaan keksimään jotain, joka sais niihin kunnolla vauhtia, niin säästyis se käynnistämisen vaiva...



Hyviä vointeja vaan kaikille ja runsaasti tehokkaita suppareita, niin päästään tästä surkeasta mielestäkin, kun saadaan se vauva syliin. :)



Äippä 40+1