3xäippä74

nukutaan myös vielä hetki, joten otan äkkiä tilaisudesta vaarin...



Errj, eipä sitä meikäläinen osaa pienempiä edes käsitellä, kun tuntuu valuvan sormien välistä... :) Meillä kun kaikki ovat olleet samaa kokoluokkaa (4525g - 5340g), niin ei tiedä ' tavallisista' mitään. Jennakin oli iso, vaikka on nyt vähän pienempi ja sirompi kuin veljensä. Johtuuko sitten siitä, että on tyttö... Sitä voi vaikka arvailla.



Talvivaatteista: meillä odottaa naulakossa valmiina lila 2way:n 92cm haalari, ostin keväällä alennusmyynnistä, kun oli joko -50% tai -70%. Kengät pitää varmaan hankkia kokoa 26, kun alkukesästä ostettiin kokoa 25 ja pitää mahtua sentään villasukkakin. Niitä ja lapasia riittää varastossa vaikka kuinka, kun on tullut tehtyä itse ja mummo (äitini) on kutonut jo pojille, jotka sitten menee kiertoon. Nytkin on sukkia kesken, mutta teen niitä jo valmiiksi koulun myyjäisiin, kun ei oikein tuo leipominen ole mun heiniä...



Mutta nyt pitää mennä pitämään puoliaan. Mustikkapaistos katoaa kohta parempiin suihin jätskistä puhumattakaan :-P



Äippä + mukelot

olla kiireitä itse kullakin. :) Nostanpa pinoa ja palaan huutelevan isännän seuraksi...



Äippä ja seuraa vailla oleva Joona

oli vähän samantyyppinen juttu, kun meidän neiti (nyt 2,5v) oli 8kk ja siitä eteenpäin. Isä kyllä kelpasi hoitajaksi hetkiseksi, mutta ei kauaa, korkeintaan kaupassa käynnin ajaksi (max 1h). Kumpikaan vanhemmista pojista (nyt 7v ja 8v) ei ollut samanlainen kuin neiti. Nuorin poika (4kk) on toivottavasti samaa sarjaa isoveljiensä kanssa (aika näyttää).



Mulla oli siihen aikaan 2x/kk kuoron harkat ja 1x/kk esiintyminen, jolloin jätin tytön äitini hoiviin 3 tunniksi vanhempien (pojat silloin 5v ja 6v) lasten kanssa, kun isällä oli omia menoja. Heti, kun olin ovesta lähtenyt, oli alkanut huuto, joka oli loppunut, kun neiti oli niin väsynyt, että nukahti kesken huudon, ja jatkoi taas herättyään. Mikään ei myöskään kelvannut, vaikka mukana oli kaikki tarpeellinen. Huuto loppui, kun tulin takaisin.



Sitä kesti ehkä pari-kolme kuukautta ja yhdessä välissä neiti huusi jo mummon nähdessään, vaikka olin vieressä ja mummo tuli esim. meille käymään. Yhdisti ilmeisesti, että mummon ollessa lähellä äiti katoaa... :/ Ei se mukavaa ollut, mutta en voinut tyttöä ottaa mukaankaan, sillä säestän (edelleen) kuoroa pianolla. Aikaisemmin oli tytön voinut mummolle jättää ilman huutoja esim. kauppareissun ajaksi (0,5-1 tunti) ilman ongelmia. Taisi tytöllä olla joku vierastus/eroahdistuskausi, sillä parin kk:n kuluttua neiti oli taas hyväntuulinen ihana neiti, joka jäi mummon kanssa katsomaan ja vilkuttamaan ikkunasta, kun äiti lähti soittamaan tai kauppaan. Aikaisemmin ei olisi tullut kysymykseenkään.

Mummo jo syytti itseäänkin tilanteesta, mutta oli onneksi ohimenevää. Nyt tyttö menisi mummon luo vähän väliä ja haluaa soitella harva se päivä.



En osaa oikein mitään hyvää neuvoa antaa, kun en itsekään keksinyt mitään ratkaisua. En tiedä auttaako asiaan mikään muu kuin aika. Toivottavasti kohta helpottaa!



Tsemppiä kuitenkin!

Äippä ja nelikko

laitettiin puheterapiajonoon vasta 5v-neuvolassa ja siitäkin meni vuosi, ennenkuin lopulta joku otti yhteyttä ja sovittiin aika. Johtui kyllä vissiin puheterapeutin puutteesta, mutta kun saatiin yhteinen meidän ja naapurikunnan tk:n kanssa, niin alkoi sujumaan. Tosin meidän lähetteen syynä oli puuttuvat r ja s, joiden kehittyminen oli jäänyt avopurennan takia. Vasta 6v tuli lähete fysioon, jossa käytiin kerta silloin ja muutama kerta viime keväänä. Kömpelöt yhden jalan hypyt ja apupyöräily oli syynä lähetteeseen. Apupyörät jäi kyllä pian pois, kun poika oppi luottamaan, että pysyy pystyssä ilmankin...



Meillä on muistaakseni kysytty pyöräilystä vasta 5v-neuvolassa.

alkaa olemaan tälläkin puolella PATE -oireita, kun jatkuvasti löytyy meikäläisen kirjoituksia. :)



Errj: mä ihmettelin samaa neuvolassa th:n kanssa torstaina, kun Joonalla oli 4kk lääkäri. Pituutta oli 67.2cm ja painoa 9.06kg, pää vilkkuu kohta kaukalon laidan yli ja jalat retkottaa toisesta päästä! Yritetään kumminkin tuonne helmi-maaliskuulle asti mennä tuolla, jos vain mahdollista ja sitten vaihtaa kumpikin isompaan istuimeen. Jennalle on sellainen turvavyöistuin odottamassa (ostettiin kakkoselle aikoinaan) ja Joona sitten siihen, jossa Jenna nyt on.



Meillä on myös isosisko aivan ehdoton hymyn aiheuttaja! Jos vain lähelle tulee, niin hymy on välittömästi. Kyllä se niin on, että pieni pienen tuntee. :) Ja Jenna yrittää parhaansa mukaan Joonaa hoitaa. Tuttia tunkee suuhun ja leluja naamalle. :D



Nyt täytyy mennä tutkimaan jääkaappia, jos löytäis jotain syötäväksi kelpaavaa...



Äippä ja Jenna + 3 poikaa