2tellu

Olli Rehn tai tämä joka vielä miettii tutkija.

Toimitus hylkäsi asiallisen vastauksen. terv tellu

Olisiko syytää kertoa vaikka vieraillesi .

Sanon tämän monikossa, koska tahto oli molemmin puolinen.  Kihloihin 17v  ja 18v halusimme lapsia mutta avioliitossa. Täysi-ikä silloin 21, mutta anoppi piti vakuuttaa, ja raskaustodistus piti olla. Presidentin lupa, joten 3 kuukausi alussa kunnes lupa tuli, uhkaus anopille, lupat uli. 

Toinen lapsi heti armeijan jälkeen. Noin 10v sen jälkeen sanottiin, että jo raskaudet oli ihme  edessä radikaali leikkaus. Oli suht helppoa, koska koulutus oli vielä  silloin kallista. Puolisolla oli 3 v opiskelut takana, ja vakituinen työ jo ennen armeijaa, sekä sama työpaikka odotti. Meille se sopi, koska olin muutaman vuoden kotona. Perheessämme samat arvot, mutta yhteen sovittelu oli helppoa siinä vaiheessa.

Jouduimme muutaman kerran olemaan samaan aikaan (harvoin itse], joten äitini oli meillä tai lapset mummolassa. Tuttavien perheissä en muista kellään vastaavaa, ja samoin lasten harvoin sairastaessa. Mieheni sai kyllä kuittauksia kun auttoi kotona, että yhteistä aikaa riitti. Nuorena solmittu avioliitto kesti mieheni kuolemaan 4vrk ennen 50v eli kultahäitä ei tullut, mutta yksi timantti oli hankittu.

Vai ahneet eläkeläiset. Olen leski, ja syntynyt heti sodan jälkeen. Ensimmämäisistä vuosistahan ei  verokertymää muistaakseni kunnallisveroa kertynyt. Koulutukseen ei sodan jälkeen ollut varaa. Neljä kertaa vuodessa  maksettavasta lapsilisäsästä riittänyt [siis 2 lapsen riittänyt edes kenkiin], paitsi niissä perheissä jotka saivat kunnalta apua. 

Puolisolla 3v. opiskelua takana, hyvä työpaikka, mutta mukavuuksista joutui tinkimään. Arrmeija väliin, ja lastenkanssa muutama vuosi kotona, työhön ja kotiin hoitaja. Puolet palkastani lasten hoitoon, sillä tarhaan emme lapsia halunneet, ja silloin puolisoni tulot olisivat olleet liian isotkin. Lasten parhaaksihan se oli.

Mutamana vuonna maksoi puolisoni puolet veroa. Oppikoulu ja lukio maksoivat kaikkineen, matkojen kera. Itse olin pienellä palkalla. Olin tarkka taloudessa, ja kun mieheni joutui työnsä puolesta matkustamaan jonkin verran myös ulkomailla. Mukavuuksista pääsimme nauttimaan n.10 vuoden aviliiton jälkeen. Opimme arvostamaan monia asioita jotka monelle nykyajan vanhemmille ja lapsille ovat itsestään selviä, ja olo vaan huononee kun kaikki perheen velvoitteet työnnetään yhteskunnalle