Käyttäjä20520

Onko kukaan lukenut espanjalaisia keskustelupalstoja tai käynyt esittämässä mielipiteitään niillä??

Janan ja Manuelin tarina on yksi koko sarjan kivijaloista. Janan on ryömittävä jonkun kiven alta pikaisesti takaisin sarjaan.

Logiikka ei ole tämän sarjan vahvuuksia niin että paluun ei pitäisi olla ongelma.

Olen samoilla linjolla, tosin tarkastan päivän jakson ohjelmaoppaasta. Toistaiseksi se on riittänyt. Harmi kun iltapäiviksi ei ole mitään kiinnostavaa hömppää seurattavaksi. tämä La Depresa ei enää kiinnosta - juoni katkesi kesken ilman tuloksia.

" Kuin nauttisi Tarun Sormusten Herrasta yhdellä istumalla huomatakseen että sata viimeistä sivua on revitty pois"

Näytti alusssa lupaavalta dekkarilta , myöhemmin kehityskertomukselta - ei niin yleistä saippuaoopperoissa ja sitten on tämä romantiikkanäkökulma. Tarinalla oli selvä runko

Eihän  päähenkilöä teurasteta siksi että sen esittäjä vaihtaa työpaikkaa (vaikka siitä saisi kuinka hienoa materiaalia). Hahmo siirretään 'hyllylle' ja esittäksi etsitään uusi näyttelijä - ja tarina jatkuu.

La Promesasta on tullut La Depresa !! Katsoin eilen pätkän em. sarjaa. Jokaisella hahmolla oli joko huuli mutkalla tai tippa silmässä. Ei mitään positiivista koko aikana. 

Sarjasaippuaoopperoissa henkilöiden kokoonpanon tulee olla harmooninen - Brad Pitt Ja Michelle Pfeiffer - silloin nuorempina - eivät sopisi J:n ja M:n rooleihin. Tässä ehkä syy karisman puutteeseen. Lisäksi sarjaa tehdään sellaisella nopeudella että vuorosanojen vuorosanojjen muistamisessa lienee riittävästi haastetta. Näyttelijätyön hienouksiin tuskin on aikaa.

Kummastuttaa, miksi tuottajille tuli yhtäkkinen tuottamisen ripuli - kahden kauden jaksot (250) yhden kauden aikana.

Janan kuolijakso toi mieleen vanhan biisin " Lady D'arbanville"

Aloin seurata La Promesaa koska tarinassa oli selvä juoni - totuuden löytäminen tapahtumiin 20v sitten. Päähenkilön ja Manuelin suhde sekä Janan ja Curron sukulaisuus nivoutuivat mukavasti juoneen. Muutaman jakson kestäneet juonitteluepisodit loivat 'tapahtumaympäristön' - paikoin aika hölmön sellaisen.

Päähenkilön kuolema kesken tarinan, ennen kuin mitään lopulta selvisi, katkaisi tylysti koko sarjan.(No... käsikirjoittaja sai herkutella). Jäljellä ovat juonitteluepisodit, jotka eivät jaksa kiinnnostaa ainakaan minua.

Tulee mieleen puu ilman runkoa tai yhdellä istumalla nautittu Taru Sormusten Herrasta, josta joku viisas on repinyt pois viimeiset sata sivua.

Täydellisessä maailmassa päähenkilö pulpahtaa takaisin sarjaan vaikkapa sattumalta jostain mielisairalasta löydettynä muisti tyhjänä . Selittäisi muuttuneen ulkonäön. Palailu ihmiseksi poikisi uuseamman sata kohtausta ja tarina jatkuisi. Ne kun on niiin sitkeitä nää sankarit and it's kind'a magic.