Käyttäjä20520

Aloin seurata La Promesaa koska tarinassa oli selvä juoni - totuuden löytäminen tapahtumiin 20v sitten. Päähenkilön ja Manuelin suhde sekä Janan ja Curron sukulaisuus nivoutuivat mukavasti juoneen. Muutaman jakson kestäneet juonitteluepisodit loivat 'tapahtumaympäristön' - paikoin aika hölmön sellaisen.

Päähenkilön kuolema kesken tarinan, ennen kuin mitään lopulta selvisi, katkaisi tylysti koko sarjan.(No... käsikirjoittaja sai herkutella). Jäljellä ovat juonitteluepisodit, jotka eivät jaksa kiinnnostaa ainakaan minua.

Tulee mieleen puu ilman runkoa tai yhdellä istumalla nautittu Taru Sormusten Herrasta, josta joku viisas on repinyt pois viimeiset sata sivua.

Täydellisessä maailmassa päähenkilö pulpahtaa takaisin sarjaan vaikkapa sattumalta jostain mielisairalasta löydettynä muisti tyhjänä . Selittäisi muuttuneen ulkonäön. Palailu ihmiseksi poikisi uuseamman sata kohtausta ja tarina jatkuisi. Ne kun on niiin sitkeitä nää sankarit and it's kind'a magic.