Käyttäjä19889
Seuratut keskustelut
Kommentit
^ Joo juuri noin, minulla ihan täysin sama. Luulin että se aika kun lapset ovat tosi pieniä niin he ovat tosi kiinni silloin niissä ja asia muuttuu kun lapset kasvavat. Nyt on tosiaan sitten ne harrastukset.
ap
No minusta on vähän erikoista jos mieleen ei tule MITÄÄN muuta kuin jotain kauhuskenaarioita ja ei yhtään positiivista asiaa. Realismi on asia erikseen.
Kyllä normaali äiti itkee jos lapsen lapsikaveri kuolee. Kyllä se on semmonen tilanne. Taidat tosiaan itse olla outo .
Ihan normaali ihminen voi itkeä vaikka on avecina vaikka mummolleen itselleen tuntemattoman hautajaisissa. Se herkistää .
Ihan varmasti mullakin oli tippa silmässä kun poika 12 v itki kun luokkakaverin äiti oli kuollut syöpään. En tuntenut lasta enkä äitiä mutta jos olet itse äiti tai isä, ymmärrät miten surullista tuommoinen on.
Ihmisillä on tunteita, surua, huolta, huolta vaikka aikuisesta jolla ei ole kuin tasainen raivo ja viha koko ajan.
Saatanhan minä sitten outokin olla mutta äitini romahti lattialle hysteerisenä itkemään ja lapsena se tuntui pelottavalta.
Itkeminen on ihan sallittua.
ap
Säälittää minullakin välillä äiti. Esim juuri nyt. Ei olla oltu yhteyksissä enkä aio olla. En tiiä tuleeko tästä välirikko, ehkä. Mutta en varmasti velvollisuuttani vastaa enää viesteihin. En jaksa enää. Jollain tavalla en jaksa ees välittää miten tämä tulee menemään.
Äitihän siis pelkää ihan kaikenlaista. Bakteereja. Kaikki asiat pitää olla kontrollissa tai hänellä pakka leviää. Pesee käsiä niin paljon että ne on vereslihalla. ihmisiä pelkää ja väkijoukkoja, julkisia paikkoja ja että niissä tapahtuu jotakin.
Kaikki asiat pitää tehdä aina kauhean vaikeasti niinku joku protokollan mukaan eikä ikinä voi mennä eri tilanteiden mukaan ja miten tilanne elää.
kotona on tarkka järjestys kaikesta. Hänen laukkuun ei saa koskea(lapsena kun koskettiin niin muistan tämän) ja jos koski niin seurasi varmaan joku 2h huutoa.
Maitolasi jos tippui vahingossa pöydältä lattialle äiti huusi ja meni suunnillee ihan sekaisin asiasta.
sitten hän tulee mun kotiini ja mun kodin pihalle koskemaan minun tavaroihini! Minkä olen kieltänyt mutta ei häntä kiinnosta. On vain hän ja hänen pelko sekä muut tunteet.
viime päivät olleet ihan järkyttävät itsellä kun on niin huono omatunto kun sanoin hänelle ikävästi. Mutta en aio sanoa asiasta mitään. Yhtä tyhjän kanssa sanoa. Kärvistelen nyt sitten näissä. Mutta että tulee monta päivää kestävät laidasta laitaan menevät tunteet sen seurauksena että ei heti vastaa äidille viestiin. Ei ihme että olen vuosia toiminut niinkuin hän haluaa. Koska tämä jälkiolo itselläni on kauhea sitten kun hän on tullut kodilleni kohtauksen saattelemana ja joudun sanomaan kovasti. Ja sitten poden syyllisyyttä ja huonoa omaa tuntoa. Aina sama kaava. Siksi en välttämättä enää palautakkaan välejä.
ap