Pilvi

Minä sain ensimmäisen älypuhelimeni 13-vuotiaana, ja sekin taisi olla liian varhain. Ei missään nimessä näitä laitteita alle teini-ikäisille.

Vierailija kirjoitti:

Maailman tilanne ja Suomen politiikka saa ihmiset karkeiksi.

Onko se maailmantilanne nyt kuitenkaan erityisen paha tai erilainen menneisiin vuosikymmeniin verrattuna? Paljon sillä perustellaan asioita tällä hetkellä, mutta olen alkanut pohtia sen paikkansapitävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä elämä rikkaana helppoa sikäli ettei yhtään tarvitse miettiä näitä suomalaisten yleisimpiä huolenaiheita että mitä mikäkin maksaa ja mistä rahat vuokraan ja ei ole varaa lääkkeisiin ja ei pääse lääkäriin. Siihen varallisuuteen kuuluu kyllä sitten se velvollisuus kanssa kuluttaa kunnolla jotta palvelusektori myös saa tuloja. Hyvätuloisilla on moraalinen velvollisuus mennä yksityislääkäreille eikä tungeksia tkssa. Hyvätuloisten ei myöskään pidä kyylätä halpahalleissa jotain alennusmakaronilaatikkoa vaan pitää olla kulutuskäyttäytyminen niinkuin hyvätuloisella. Ja tippien jättäminen palveluammateissa työskenteleville on hyvää käytöstä.

Viimeisestä eri mieltä, koska Suomessa ei (onneksi) ole juomarahakulttuuria.

Älä suotta ole kovin katkera, jos lapsuutesi oli muilta osin kelvollinen.

Välillä tuntuu, että minulla elämä jäi vähän elämättä ikävuosina 12-17. En ollut menevä tai suosittu teini, vaan viihdyin enimmäkseen kotona omissa oloissani. Puhelimella ja tietokoneella olen viettänyt varmaan aika reilun osan noiden ikävuosien välisestä ajasta, mutta siinä mä tuskin olen yksin. Sukupolveni on ensimmäisenä ollut älypuhelinriippuvainen yläasteikäisestä alkaen.