Käyttäjä6094

Minulle olisi suuri kauhistus jos toinen änkeäisi suihkuun kanssani! Minulla oli myös yksi suhde aikoinaan, jossa mies tosiaan vaati sitä ,että pitää mennä yhtäaikaa nukkumaan, juu kiitos ei. Oltiin vieläpä erirytmisiä, itse illan virkku toinen aamu virkku ja  joka vaati minuakin lähtemään juoksulenkille klo 0700, muuten olin ikävä ihminen joka ei "halua tehdä mitään yhdessä". Ei koskaan enää mutta me ihmiset  tosiaan olemme erilaisia.Hyvä jos löytää samanhenkisen.

Minusta liika hyysääminen pitkälle aikuisuuteen ei ole hyväksi. Pahimmillaan on vanhusten hyväksikäyttöä, jos tuollaiseen opetetaan. Vanhempien ihmisten tulot pienenevät väistämättömästi kun jäädään eläkkeelle.Ja kun julkinen terveydenhuolto ei enää toimi tai ei ole saatavissa, vanhukset tarvitsevat itse omia säästöjään kun sairaudet ja avuntarve lisääntyvät. Lapset ovat useimmiten jo tuossa vaiheessa omillaan tai ainakin pitäisi olla. Osa vanhuksista on sen verran ylpeitä ja sellaiseen aikaan kasvaneita että rahasta ei puhuta, eikä välttämättä kehdata myöntää että tulot ovat jo pienet.

Meitä oli 3 sisarusta, kaikki jo omillamme ja ihan hyvissä ammateissa mutta ikääntyvä vanhempani oli aina antamassa suuria summia meille lapsille ja lapsenlapsille merkkipäiväninä. Itse kieltäydyin ottamasta vastaan kun tiesin tilien hupenevan. Muut eivät l kieltäytyneet. No sitten kun meni edunvalvontaan dementian vuoksi , niin sitten tämä onneksi loppui. Mielestäni on itsekkyyttä ottaa vastaan vaan kaikki mitä annetaan, jos kerran muutenkin pärjää. Vanhuksen hyväksikäyttöä se on.

Tästä tuli mieleeni että exäni oli sellainen pershäiriöinen, että peruutti usein tulemisensa, jos oli sovittu joku meno vaikka ystävien kanssa, tai vaikka oli luvannut lähteä mukaan johonkin konserttiin/teatteriin/syömään, ihan mitä vain, niin ei vaan tullut paikalle, ei vastannut puhelimeen eikä selittänyt mitenkään. Itselläni oli , ja on onneksi edelleen, laaja ystäväpiiri ja harrastuksia ja olen muutenkin sosiaalinen, mutta kun kiihkeimmässä seurusteluvaiheessa jouduin tilanteisiin, että" mene sinä vaan, jos sinun ystävät on minua tärkeämpiä" niin tyhmyyttäni sitten jätin joskus menemättä, ja keksin jotain viimetinkan ripuli- tai noro-tarinoita.

Totuus oli, että häpesin seurustelukumppanini ihmeellisiä mielenkäänteitä. Ulospäin antoi sellaisen kuvan että on hyvinkin sosiaalinen ja joviaali tyyppi. Oli tosiasiassa hyvin epävakaa, ja koska siihen aikaan (yli 15v sitten ) ei ollut muodikasta  olla ahdistunut, tms.  eikä olisi sitä itse koskaan myöntänytkään, niin kai tuo jotain sellaista sitten kuitenkin  oli. Muuten oli menestynyt ja pidettty omassa ammatissaan.

Mutta kuului kategoriaan, moni kakku päältä kaunis jne. Vieläkin olen onnellinen että pääsin eroon ja ystävyyssuhteet onneksi säilyneet. Anteeksikin olen pyytänyt.  Eli aina nämää oharit eivät välttämättä riipu sukulaisuudesta/ystävävyydestä vaan takana voi olla se pariskunnan hankalampi osapuoli  ja toinen sitten tasapainottelee ohuella narulla.

Olen jo eläkkeellä ja kyllä silloin tällöin nukun lähes puoleen päivään. Tykkään valvoa myöhään (olen siis iltaihminen), mielestäni myös kesäyöt ovat kauniita, kesän parasta aikaa. Kesäaamuista en niin piittaa. mieluummin nukun pitkään. Ja tyypillisenä ei-aamu ihmisenä en muutenkaan kykenisi syömäänn aamiaista ennen klo 11, ei vaan maistu. Päiväunia en nuku, en käsitä miksi pitäisi ensin herätä aikaisin  että sitten voisi nukkua päiväunia. Kuka nyt päivällä nukkuu. Eli summa summarum, antakaa ihmisten seurata luontaista unirytmiään, ainakin viimeistään sitten kun se on eläkkeellä viimeinkin mahdollista.

Itsekin mummo ikäinen, ja  pysyttelen kyllä erittäin mielelläni  näillä helteillä  ilmastoidussa kodissani enkä mene ulos ennenkuin illalla, kun lämpö hiukan hellittää. Silloin nautin mielelläni kylmän lonkeron omalla rauhallisella terassillani. Kuuma uimaranta täynnä kiljuvia lapsia olisi vihoviimeinen kauhistus, jota haluaisin työpäiväni jälkeen nähdä. Ymmärsiköhän ap nyt ihan aikuisten oikeasti mitä hän toivoi mummonsa tekevän. Helteistä nauttiminen on nuorelle ihmiselle aivan toinen asia, ei ole mummoikäisten toivepuuhaa.