Lue keskustelun säännöt.
Koska eron jälkeen uuteen suhteeseen?
26.05.2015 |
Äskettäin muutettu erilleen 18 vuotta kestäneestä avioliitosta. Olen tavannut samaan saumaan mukavan miehen. Molemmilla on kuitenkin äskettäin loppunut parisuhde ja vaikka toisaalta nautimme toistemme seurasta, niin välillä olo on tosi ahdistava. Haluan tavata häntä ja kuitenkin tunnen ahdistavaa oloa, nautin suudelmista ja toisaalta mietin, että mitä minä näen tuossa ihmisessä. Kun ei ole minun "tyyppiä" ollenkaan. Suudelmia pidemmälle ei ole menty eikä ole aikomustakaan, ennen kuin tunnetilat selkiytyvät. Mietin, että olisiko parasta, että emme tapaisikaan lainkaan vaan olisimme vähän erillään ja miettisimme, että miltä asiat näyttävät vähän kauempaa katsottuna.
Olen miettinyt, että tässä nyt on tunteet ja järki ihan sekaisin. Kun ei tiedä mitä tekisi ja mikä on parasta. Onko tämä nyt vain liian pian tapahtumassa eron jälkeen. Ero on kyllä tullut omasta halustani ja minä olen jättänyt ex-mieheni, rakkaus loppui häneen jo vuosia sitten.
Kuinkahan kauan menee, että erosta selviää tunnetasolla, vaikka onkin jättäjä. En haikaile menneitä ja uskon tulevaan, mutta..
Kommentit (7)
Minä menin suoraan edellisestä suhteesta uuteen. Kyllähän siinä täytyy niitä tunteitaan vielä käsitellä sitten vähän sen uuden suhteen aikanakin, mutta kyllä se minulta ainakin onnistui. Täytyy vaan ymmärtää ja hyväksyä se että omat tunteet tulevat tässä vähän tempoiliemaan eikä asiat ole niin yksinkertaisia kuin puhtaalta pöydältä aloittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuosta puhtaasta pöydästä on nimenomaan puhuttukin. Mies sanoo, että pitää saada omat pöydät puhtaaksi, että voi uutta aloittaa. Että ei voi kunnolla keskittyä uuden suhteen luomiseen vielä. Ja en voi itsekään kunnolla nyt keskittyä, kun tunteet on ristiriitaisia. Mutta toisaalta eihän me pöytiä saada koskaan ihan puhtaaksi.. Ei ole helppoa kyllä uutta elämää alkaa rakentaa. Ehkä kuitenkin pitää se oma elämä ensin rakentaa kunnolla alkuun, että voi sitten uuden suhteen aloittaa.
En tiedä, en.. Jos miettii sitä, millaisista ihmisistä pitää, niin ulkonäöllisesti tämä ihminen ei vastaa yhtään aikaisempia kiinnostuksen kohteitani. On täysin erilainen ja yritän nyt ymmärtää, että mikä tässä ihmisessä vetoaa minuun. Vai olenko kuitenkin eron jäljiltä niin hajalla, että se kiinnostus johtuu jostain muusta, kuin aidosta kiinnostuksesta.. Ei tästä saa varmaan kukaan selvää, mitä tarkoitan. :D
Tuossa tulee myös se, että mikä on se suhde, johon eron jälkeen haluat. Haluatte.
Haluatko tavallaan jatkaa samaa suhdetta, mutta uuden ihmisen kanssa? Tämä on ollut itselleni se iso kysymys, koska pitkä suhteeni oli sellainen, minkä olomuodosta pidin. Oltiin perhe! Mutta kuten varmaan ymmärrät itsekin, niin sitä perhettä ei enää ole.
Haluatko vaan kuluttaa aikaa, haluatko kaverin viikonloppumatkoille, haluatko läheisyyttä ja seksiä, haluatko asua yhdessä, haluatko vielä iltatähden... Aikuisena sitä saa määritellä suhteensa ihan itse.
Ei ole mitään aikaa, minkä jälkeen voisi alkaa seurustella. Jos suhde on kestänyt puoli ihmisikää, niin sitä pitää käsitellä aika pitkään. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, etteikö elämä voisi muuten jatkua. Erotunteet pulpahtelee pintaan aika ajoin, niitä käsitellään sitä mukaa. Tietty määrä yksinoloa on kuitenkin suositeltavaa.
Enkä siis tarkoita, että ulkonäkö on minulle tärkein tekijä, vaan yleensäkin on erilainen ihminen kuin millaisten kanssa olen ennen pitkää suhdettakin seurustellut..
Hyvää analyysiä sä itsestäsi vedät.
Ei siinä vastaeronneena välttämättä edes tajua, miten sekaisin onkaan.
Mä annan nettiennusteen, miltä tuo minun silmiin näyttää: olette kaksi haavoittunutta, jotka pelkäävät yksinjäämistä. Jos hoidatte homman hyvin, te jäätte ystäviksi, taistelutovereiksi, mutta yhteistä hautapaikkaa ei ole luvassa.
Jos taas jätätte käyttämättä tilanteen, jossa molemmat nuolette haavanne, kokoatte palaset ja jatkatte arpisempina mutta vahvempina eteenpäin niin luvassa on vanhoihin kaavoihin sortumista, samojen virheiden toistamista ja koko kasa kyynisyyttä ja paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se on juuri tuo yksinjäämisen pelko jossain taustalla. Kun eroa teimme exän kanssa, silloin ajattelin, että kun siitä pääsen lähtemään, ei aikoihin tarvitse enää miestä elämääni tulla enkä halua. Mutta tapaamani ihminen sekoitti pakan kokonaan ja vaikeaa on, vaikeaa. Nyt pelkään irroittautua tästä uudesta tuttavuudesta, en tiedä miksi, ehkä tuo yksinäisyyden pelko. En ole kuitenkaan yksi, kun minulla on lapsia. Mutta toisaalta kun emme ole yhdessä, kaipaan tätä uutta ihmistä vierelle. Lasten vuoksi emme voi edes usein tavata. Lapsetkin vasta ovat alkutaipaleella toipumisessa vanhempien eron suhteen.
No eihän suhteeseen voi vain "suhteessa olon" vuoksi ryhtyä. Tämän kyllä ymmärrän. Eikä meistä ole ns. perhettä tulossa vielä ajatusten tasollakaan. Läheisyyttä tottai kai haluan. Ja olen saanutkin jollain tasolla. Ehkä tämäkin hämää minua, koska läheisyys puuttui edellisestä suhteesta. Seksiäkin voin haluta, mutta en vielä. Kemiaa siihen kyllä olisi.
Mutta ei tässä vaiheessa voi miettiä tuollaisia, että haluanko asua yhdessä, no mistä sen tietää, jos on vasta tavattu.. En jaksa niin pitkälle edes miettiä. Yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä silloin, kun aikataulut sopii yhteen. Sitä haluan tässä vaiheessa, ehkä..
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:46"]
Tuossa tulee myös se, että mikä on se suhde, johon eron jälkeen haluat. Haluatte.
Haluatko tavallaan jatkaa samaa suhdetta, mutta uuden ihmisen kanssa? Tämä on ollut itselleni se iso kysymys, koska pitkä suhteeni oli sellainen, minkä olomuodosta pidin. Oltiin perhe! Mutta kuten varmaan ymmärrät itsekin, niin sitä perhettä ei enää ole.
Haluatko vaan kuluttaa aikaa, haluatko kaverin viikonloppumatkoille, haluatko läheisyyttä ja seksiä, haluatko asua yhdessä, haluatko vielä iltatähden... Aikuisena sitä saa määritellä suhteensa ihan itse.
Ei ole mitään aikaa, minkä jälkeen voisi alkaa seurustella. Jos suhde on kestänyt puoli ihmisikää, niin sitä pitää käsitellä aika pitkään. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, etteikö elämä voisi muuten jatkua. Erotunteet pulpahtelee pintaan aika ajoin, niitä käsitellään sitä mukaa. Tietty määrä yksinoloa on kuitenkin suositeltavaa.
[/quote]