Miten ihmisetn on niin hiton vaikea tajuta, että raskauksia on erilaisia?
Aina verrataan jonkun helppoa tai hankalaa odotusta omaan odotukseen. Viime aikoina akkojen suusta kuultua :
- ei ennen vain noin aikaisin jääty mihinkään sairaslomille, kummallista ( kyseessä raskas fyysinen työ, eräs jäi lomalle viikolla 24, kun hänen esikoinen on syntynyt viikolla 28 ennenaikaisesti)
-mä en voi tajuta, että jonkun tekee pahaa. Itse olin elämäni kunnossa. ( eräs nainen voi todella huonosti raskauden aikana, oksensi ihan jatkuvasti työpaikan vessassa)
-raskaus ei ole sairaus ( kun kaksosten odottaja hengästyi työpaikan virkistyspäivänä juuri ennen kuin jäi sairaslomalle viikolla 24). Kommentin sanoja itse on eukko, joka on jatkuvasti sairaslomilla selkävaivojen ja milloin minkäkin polvikivun takia, lisäksi on lapseton......
- kannattaisi vähän kuitenkin liikkua ja kuntoilla vaikka mammajumpissa, ni ei sitten olis niin paljon pudotettavaa painoa ( anoppi sanoin näin miehen veljen vaimolle, jolle annettiin kohdunsuun aukeamisen takia ehdoton vuodelepo. Sai valita,että jääkö sairaalaan vai yrittääkö levätä kotona koska kyseessä parin esikoinen eikä hoidettavia ole kotona)
Kommentit (3)
- aina ei ole pahoinvointia alussa
- lopussa ei ole kaikilla r a s k a s, ällöttävän huono olo, vaan yhtä kepeä on askel silloinkin
- kaikilla ei supistelu ja synnytys ole kestämätöntä tuskaa
- kaikille ei tule raskausarpia/suonikohjuja tai riippurintoja/mahapussia
Terveisiä vaan kavereille, jotka mua näin valistivat raskaudesta kuultuaan...
Nämä ihmiset ovatkin yleensä just sellaisia minä, minä, minä tyyppejä tai sellaisia sammakoita suustaan päästäviä joita ei paljon toisten tunteet ja asiat hetkauta. Ärsyttäviä tapauksia.
Tiedän myös hyvin kokemuksesta kuulla näitä vertauksia sillä itselläni vaikeita ongelmia raskaudessa josta seurasi pikkukeskosen syntymä raskauden toisella kolmanneksella jo.
Naiset on luomakunnan vittumaisimmat olennot.