Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka ette saa koskaan mitään aikaiseksi/sovittua
25.05.2015 |
En puhu nyt siitä ettei kotia saa siivottua tai töissä käytyä, vaan enemmänkin vapaa-ajan vietosta. Tunnen jostain syystä todella paljon ihmisiä, jotka ei saa menojaan koskaan sovittua tai mitään tehtyä. Olisi kivaa lähteä ulkomaille, mökille, festareille, patimoikaan jne jne mutta mitään ei saa vaan lyötyä lukkoon ja toteutettua. Kaikki jää aina pelkän puhumisen asteelle ja kesälomat istutaan kotona
MIKSI OI MIKSI?
Meillä on esimerkiksi yksi ystävä pariskunta, joka aina haluaisi tehdä jotain. Ehdottelevat itse, että lähdetään yhdessä matkalle, mökille tai vaikka festareille. Kuitenkin kaikki mitkä vaativat minkäänlaista ennakkosuunnittelua tai sitoutumista, jää lopulta tekemättä. Pitkillä lomillakaan ei kotikaupunkia pidemmälle poistuta, kun mitään suunnitelmia ei ole saatu aikaiseksi ja kaikki onkin jo täyteen buukattuja. Ja silti aina puhutaan siitä, että olisi kivaa tehdä yhtä sun toista. Olen kymmeniä kertoja ottanut itse sen vetäjän roolin ja alkanut suunnittelemaan sitä yhteistä menoa, mutta kerta toisensa jälkeen hommasta peräännytään. Myöhemmin ihmetellään, kun meillä on matkat varattu ja suunnitelmat tehty, eikä alettukaan vasta kesäloman ensimmäisenä päivänä pohtimaan, että saisiko sitä tälle päivälle jostain edullisen ja hienon vuokramökin.
Kommentit (14)
En tosiaan tiedä. Itsekin tunnen noita aikaansaamattomia laiskimuksia, jotka sitten oikein hehkuvat onnea kun ovat kerrankin jotain pientä saaneet aikaiseksi.. Jos se on niin kivaa, niin olisko mitään jos vähän useammin tekis jotain?
Nämä ihmiset ovat muutenkin sellaisia, jotka ajattelevat aina negatiiviset jutut ensin kaikesta ja vaikkapa lapset estävät monia tekemisiä (koska päiväunet, ruokailut, kiukut..).
Aloitekyvyttömyyttä, eivätkä vaikuta tyytyväisiltä elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Kaveri houkutteli että lähetään porukalla ulkomaille. Sehän oli loistava idea, varattiin matkat mutta kaveripariskunta ei lähtenytkään. Mentiin vaimon kans kahestaan. Vähän ihmetytti jälkeenpäin koko homma. Nauratti pari vuoden päästä kun sama kaveri ehotti jos lähettäis porukalla ulkomaille
Musta on tullu tommonen työttömyyden ja siitä tulleen masennuksen takia.
Kaverini aina kyselee, et mentäskö, tehtäskö yms. Vaan en uskalla mitään lupailla, koska en tiedä jaksanko silloin sovittuna päivänä tehdäkään mitään. Mulla on unettomuutta ja väsymystä todella paljon. En vaan saa mitään aikaseksi.
Yleensä päivän aikana jos saan kaupassa käytyä niin muuta en jaksakaan enää päivän aikana tehdä. Loppu aika menee sitten sohvalla nuokkuessa.
Aikasemmin olin todella menevä ja aktiivinen ihminen, nyt olen vain kuori jonka sisällä on tyhjyys.
Myös sen takia ihmettelen tätä, että otan aina ihan mielelläni vastaan sen vetovastuun, koska tiedän etteivät nämä ns. saamattomat ihmiset ole niin kykeneväisiä suunnittelemaan niitä matkojaan. Etsin tuntikausia erilaisia vaihtoehtoja, kyselen ja esitän useita eri hintaisia mahdollisuuksia. Ensin vastaillaan jotain, sitten kestääkin jo päivä-kaksi, ja lopulta vastailu loppuu kokonaan. Ihan naurattaa ajatella kuinka monta suunnitelmaa on tyssännyt juuri samalla kaavalla. Aivan uskomattoman turhauttavaa! Ja usein siis tilanne on nimenomaan se, että tämä vastapuoli on ehdottanut sitä yhteistä menoa - ei me. En todellakaan jaksa enää ehdotella mitään, koska kukaan ei kuitenkaan saa mitään sovittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ollut innokas varaaja mutta lopettanut sen stressin takia. Viimeinen kerta oli kun vuokrattiin Kolilta 10 hengen mökki ja sinne piti tulla 8 ihmistä plus sukulaisia. Lopulta oltiin mieheni kanssa kahdestaan ja hintaa lystille tuli melkein 1000e. Sen jälkeen todettiin, että jatkossa ihan vaan kahdestaan. Mutta se on jännä juttu, ollaan vuokrattu joka juhannus mökki niin aina on kuitenkin sukulaisia änkemässä sinne aattona, eli tyyliin "piipahdetaan vaan saunomassa nopsaan ja uimassa". Helvetin kiva kun itse maksetaan se mökki ja toiset tulee sitten vaan sinä yhtenä iltana valmiiseen juhannussaunaan. Sitä ennen itse on roudattu konttikaupalla sinne ruokia ja vedet, kannettu ne järveltä saunaan ja laitettu paikat. Juuri kun voisi itse pysähtyä nauttimaan rauhasta niin piha täynnä autoja.
Tänä vuonna kerroin aika suoraan että saa tulla, jos maksaa. On ihan kohtuullista että jos itse maksetaan 400e mökistä että juhannuksena sinne tunkevat voivat maksaa vaikka 20e siitä hyvästä että käyttävät meidän maksamia polttopuita ja vesiä.
Ihmiset on vaan niin helvetin epäluotettavia ja itsekkäitä. Jos heitä ei huvita maksaa, niin ei tarvitse tulla me pärjätään kahdestaankin ja kivaa on.
Meitä ei koskaan pyydetä mihinkään, en ikinä kieltäytyis itte mistään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 16:16"]Olen myös tuollainen ja syyni on sama kuin mitä viestissä 2. Ja myös se, että mitä jos tulisikin jotain kivempaa juuri silloin ja sit olis kiinni muualla. En vaan uskalla sitoutua, oon aina karsastanut sellasia harrastuksiakin, joissa pitää olla joka viikko samaan tiettyyn aikaa. Mikä mua vaivaa? :/
[/quote]
Juuri tuon kuvan olenkin saanut eräiden tuttujen toiminnasta, että miettivät "mitä jos tuleekin jotain kivempaa". Se on oikeasti todella loukkaavaa. Enää en kutsu näitä katellaan-tyyppejä mihinkään tai suunnittele heidän kanssaan mitään hauskaa tekemistä, vaikka aloite tulisi heiltä itseltään. Minun aikani on ihan yhtä arvokasta.
Minä viivyttelen, lykkään ja jätän tekemättä ja menemättä. Moni asia jää puheen ja ajatuksen tasolle. Olen sairastanut masennusta vuosia ja tunnen itseni väsyneeksi ja kuluneeksi. Se oma minä tuolla jossain alla haluaa tehdä asioita, mutta käytännössä energiaa ja jaksamista ei ole. En mielelläni lupaudu mihinkään, kun ei ole takeita jaksanko hoitaa sovitun asian kunnolla niin kuin haluaisin. En itsekään tykkää tällaisesta elämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tuttavapariskunta, jossa toisella vuosia kestänyt masennus, mutta saavat silti aikaiseksi tulla mukaan. Sitten on täysin terve sukulaispariskunta, jotka hädintuskin saavat aikaiseksi lähteä jollekin ilman-lapsia-itsensä-hemmottelulomalle, mutteivät ikinä pysty tulemaan mihinkään koko perheenä. Sekin olisi kai ok, mutta sitten ei kannata valittaa ettei sukulaislapset tapaa toisiaan...
Kuulostaa kyllä todella ärsyttävältä, veljeni on juuri tuollainen. Ovat olleet 10v yhdessä vaimonsa kanssa ja kerran päässeet yhdessä ulkomaille asti. Puhuvat kyllä joka kerta suunnitelmistaan, niitä ei vaan ikinä tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös tuollainen ja syyni on sama kuin mitä viestissä 2. Ja myös se, että mitä jos tulisikin jotain kivempaa juuri silloin ja sit olis kiinni muualla. En vaan uskalla sitoutua, oon aina karsastanut sellasia harrastuksiakin, joissa pitää olla joka viikko samaan tiettyyn aikaa. Mikä mua vaivaa? :/
Olen myös tuollainen viivyttelijä. Mutta useat yhdessälähdöt on mielestäni tyssänneet myös siihen, että tämä "vetovastaava" ei infoa tai kerro missä vaiheessa mennään. Jos 1kk sitten puhuttu aiheesta ja mitään ei kuulu niin en kehtaa hoputtaa, vaikka tossa ajassa mun into yleensä jo hiipuu ja annan sitten vaan olla. Ehkä oli tehnyy jotain, mutta eipä vaivautunut infoamaan
Niinpä, miksi, sen minäkin haluaisin tietää. Itse olen juuri tuollainen lykkääjä enkä koskaan pääse mihinkään, mikä vaatisi ennakkovaraamista. Jopa kampaajalle mun pitäisi päästä saman tien, koska enhän voi tietää, huvittaako mua ylihuomenna enää mennä sinne :( En vaan jotenkin uskalla varata mitään, kun pelkään, että mieleni muuttuu. En mä itsekään osaa selittää tätä, en haluaisi olla tällainen.