Voi hemmetin kevät :(

Mä ihan tyytyväisenä elelin sinkkuelämääni, eikä ollut pienintäkään hinkua saati aikomusta yhtään millekään sutinalle. Sattuneesta syystä olen joutunut ravaamaan viime aikoina kovin tiheästi eräässä liikkeessä, saman miehen palveltavana. Ja sitten se tapahtui. Ihan yhtäkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ensin aloin ihmettelemään miehen käytöstä, sitä miten se hymyilee mulle aina kuin Naantalin aurinko kun vaan katsookaan muhun päin. Sitten alkoi kummastuttamaan ne puheet, joita se mulle jutteli -tajusin että sehän miettii mua silloinkin kun ei nähdä :O

Pikkuhiljaa mulle valkeni, että "merkkejä" oli lisääkin. Mun seurassa mies heittää vitsiä ja kääntyy joka kerran katsomaan miten reagoin. Hän nauraa kaikille mun kuiville vitseille. Katsoo mua todella usein ja kuten sanoin, joka kerran hymy korvissa saakka. Kyselee musta yhteiseltä tutultamme.

Edellisen kerran mä vaan seurasin sitä kaikkea ja mietin, että ihanko oikeasti tää on totta. Ja nyt, nyt mä vaan mietin sitä miestä, toivon joka hetki että törmättäisiin kaupungilla tai että kuuulisin siitä jotain. Mä oon ihan kuin kissa pistoksissa, en pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin ajattelemaan hänen hymyään ja nauravia silmiään. En pysty ajattelemaan mitään muuta, kuin toivomaan 24/7, että ihme tapahtuisi ja tuo mies ilmestyisi taas eteeni tai ottaisi muhun yhteyttä.

Ihan hölmöä :D

(En uskalla itse laittaa viestiä/soittaa, jos olenkin tulkinnut väärin kaiken ja saankin pakit... joo, oon nössö.)