Kadehditko ihmistä jota ei olisi oikeastaan syytä kadehtia?

Mä olen itse niin epäonnistunut syrjäytynyt mielenterveysongelmainen lusmu etten tunne ketään ns. alempiarvoista. En osaa siis kadehtia ketään sellaista.

Minä kadehdin kaikkia. Kadehdin niitä jotka saavat rauhassa elää terveiden lapsien kanssa. Joiden joka sanaa ei analysoida päin honkia. Joilla on ammatti ja mahdollisuus käydä töissä. Kadehdin myös niitä joilla on ulkomaalainen mies, koska silloin olisi paikka jonne mennä. Minua alhaisempaa ihmistä on hankala löytää. Yksi lapsistani on ollut yli kymmenen vuotta lastensuojelun asiakas, ja jos jotain olen siitä oppinut niin sen, että miten paska äiti olen kaikkien mielestä. Sitä ei tosin kukaan sano suoraan, vaan ihmiset joiden luulit tukevan lastasi, puhuvatkin sinusta paskaa selkäsi takana :( Ja sitten luet asiasta vuosia myöhemmin kirjauksista. Eikä se lopu siihen, että käytöshäiriöinen lapsesi vihdoinkin huostaanotetaan. Sitten soitellaan vaan uusiin palavereihin... Kenelläkään ei tule sinne pieneen mieleen, että lapsen huostaanoton jälkeen aloitin töissä, eikä sieltä koko ajan jonnekkin lähdetä. Eihän toki sinähän olet huono äiti, jos et tee niinkuin halutaan, ja sekin kirjataan...

Anteeksi kun avauduin. Kuka hullu toisaalta jaksaisi vuosia jatkuvaa rasitusta. Kadehdin yli kaiken teitä, jotka nautitte äitiydestänne. Muistakaa olla onnellisia siitä, että teillä on terveet lapset ja puoliso, joka jaksaa silloinkin kun tulee vaikeuksia.