Taas olen alkanut turhan vatvomisen, ollakko vai eikö olla?

Siis suoraan... raskaanako vai eikö?

Tietysti luultavammin vain mielikuvitus on nämä kaikki oireet nyt taas liikkelle pistänyt, jos jotain asiaa liikaakin vatvoo, mutta ei voi mitään, kun kierto on nyt täysin pyllylleen heittänyt.  Kp. on jo 49.

Tänä talvena ylipäätään kk:set alkoivat pitkästä aikaa ja eka kierron pituus oli ihan ok eli 33.  Seuraava 39.  Ja nyt ei sitten kuulu eikä näy.  Vikat kuukautiset olivat maaliskuun lopulla.

Ja vaikka eka muksumme olikin kanssa ylläriluomu, niin en kyllä usko, että se nyt toiste kävisi.  Toka muksumme kun sai alkunsa lapsettomuushoitojen avulla.   Minulla kun on vaivana PCO.

Monasti olen jo meinannut kaupassa käydessä, että pitäisikö kuitenkin ostaa raskaustesti, mutta kun  luulen sen negaa näyttävän, niin koen, että rahat menevät täysin hukan teille.

Tosin se kyllä tässä eniten huolettaa, jos en ole raskaana, niin miksi sitten on alkanut tulla ihme oksettavaa olotilaa pitkin päivää?  Mietin, ettei ole kyse esim; syövästä.  Vaikka eihän mahalaukkua voi muuten kuin tähystyksellä tutkia ja tuohon toimenpiteeseen en kyllä halua joutua.   On tämä kyllä ikävä tilanne.

Tai toinen ihme oire on se, että on alkanut tulla kummia himoja tiettyihin ruokiin.  Terveellisiin. Yleensä pidän kaikesta epäterveellisestä.