Miksi aikuinen ihminen rakastaa mässyä?
Mä olen oikeasti miettinyt mitä mussa on vikana, kun ruoka näyttelee pääosaa mun elämästä. Iloon syödään, suruun syödään, juhliessa syödään jne.
Mä rakastan ranskalaisia, sipsiä valkosipulidipillä, juustonaksuja, jätskiä. Samoin tykkään kaikesta mun lapsuuden kotiruuasta, kuten makaronilaatikko, makkarakeitto, spagetti, itse tehty pitsa, kaikista perunaruuista jne. Eikä tuossakaan mitään, mutta kun mä syön, syön ja syön. Koko ajan ja ihan liikaa.
Olen myös tosi nirso enkä kuuna päivänä ottaisi ravintolassa tai pikaruokalassa salaattia.
Mä olen monet kerrat yrittänyt muuntaa ruokailutottumuksiani. Mulle on laadittu oma terveellinen ruokavalio, olen ollut täysin ilman sokeria ja valkoisia jauhoja, kokeillut karppausta, juttaa, antanut itselleni luvan herkutella enkä murehtinut syömisiäni jne. Aina vain odotan sitä päivää milloin saan taas herkutella. Ikinä en ole päässyt mässyhimosta yli.
Pitääkö mun nyt tottua etten koskaan voi olla laiha ja antaa itseni syödä mitä haluan vai onko jotain muuta vaihtoehtoa?
Kommentit (19)
Syö terveellisemmin, vähemmän ja liiku enemmän. Näin yksinkertaista se on ellet kärsi jostain sairaudesta, joka tätä vaikeuttaisi. Unohda kaikenmaailman dieetit sun muut. Vähennä sokeria (huomioi piilosokeri) ja rasvan määrää. Älä syö eineksiä. Pidä karkkipäivä kerran viikossa, jos haluat.
Älä tee tosta liian vaikeaa. Otat vain itseäsi niskasta kiinni. Ainainen ruikutus siitä, ettei mikään keino tehoa, on vain valhetta. Nyt toimeen tai sitten hyväksyt "runsaamman" ulkomuotosi. Kannustan terveellisempään elämään! Tsemppiä paljon!
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 15:19"]
Mikä vitun mässy?
[/quote]
Eikö tuo nyt käy avauksesta ihan selkeästi ilmi? Ehkä kaikki eivät osaa yhdistää otsikkoa ja tekstin sisältöä toisiinsa. Jännä.
Mä liikun suht paljon. Ilman kuntoilua en varmaan mahtuisi ovesta ulos.
Mikään keinohan ei tehoa ja poista sitä herkun himoa mun mielestä. Aina mielessä, vaikka kuinka kauan olisin syönyt terveellisesti.
Herkkupäivät auttavat, mutta eivät poista sitä tosiasiaa, että haluaisin syödä koko ajan huonosti.
Ikää alkaa olemaan sen verran, että on jo noloa, kun en koskaan aikuistu ruoka-asioissa.
Ap
Been there! Mä voin luvata, että kyllä se siitä. Ihan oikeasti. Mulla oli sama juttu kaikkien herkkujen kanssa, kunnes vaan päätin, että yhtenä päivänä viikossa herkut on ihan ok - tai ainakin enemmän ok, kuin joka päivä mätettynä.
Siispä kirjaimellisesti vaan ruoskin itseäni kuusi päivää viikossa. Iltaisin ajattelin kaikkia niitä makuja, tuoksuja, koostumuksia, kehittelin uusia yhdistelmiä ja etsiskelin jännittäviä reseptejä. Himoitsin kaikkea hyvää kuola ja kyynel valuen. Kun vihdoin tuli se kauan ja hartaudella odotettu päivä, se ei enää tuntunutkaan kaiken sen odotuksen arvoiselta. Olihan se tietty nautinnollista, mutta vain sen hetken. Tätä kun jatkui muutaman viikon, ei oikeasti enää odottanut herkkupäiviä. Oli enemmänkin "ai taasko on lauantai, no mitäköhän sitä haluais", eikä oikeastaan tehnyt mieli mitään. Varsinkaan niin suuria määriä, mitä ennen.
Tutustupa ihmisen evoluutiohistoriaan. Mahdollisimman energiapitoisen ravinnon himo on geeneihin kirjoitettu.
Oi kun se loppuisikin! Mä olen niin kyllästynyt tähän! Nyt kun olen sairastellut koko hemmetin alkuvuoden, niin on ollut helppo antaa periksi mielihaluille ja kiloja on rapissut.
Alkuviikosta aloitin taas terveelliset elämäntavat ja tuntuu kyllä niin kiduttavalta, mutta kesä on kohta, joten se kannustaa.
Mulla tosin ei pari viikkoa ole koskaan tuntunut missään. Ei edes kuukausien jällkeen ole herkkuhimo väistynyt, mutta toivossa on hyvä elää.
ap
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 15:56"]Oi kun se loppuisikin! Mä olen niin kyllästynyt tähän! Nyt kun olen sairastellut koko hemmetin alkuvuoden, niin on ollut helppo antaa periksi mielihaluille ja kiloja on rapissut.
Alkuviikosta aloitin taas terveelliset elämäntavat ja tuntuu kyllä niin kiduttavalta, mutta kesä on kohta, joten se kannustaa.
Mulla tosin ei pari viikkoa ole koskaan tuntunut missään. Ei edes kuukausien jällkeen ole herkkuhimo väistynyt, mutta toivossa on hyvä elää.
ap
[/quote]
Tsemppiä :)
Jos syöminen tuntuu olevan ainoa odotettava mielihyvän lähde tai palkinto jostain, koita keksiä muita odottamisen arvoisia asioita. Mikä sinusta olisi tosi kivaa tekemistä? Pidä itsesi kiireisenä; joutilaana kotosalla lorviminen johtaa helposti kohti keittiön kaappeja :) Ja jos tuntuu, että vaikka televisiota ei osaa katsoa mutustelematta samalla jotain, niin keksi herkuille terveellisiä korvikkeita. Porkkanoita on mukava rouskuttaa tai juoda teetä, johon sekoittaa hieman hunajaa. Itse olen myöskin kova syömään ja joutunut ihan samojen asioiden kanssa painiskelemaan. Onneksi tykkään myös ulkoilla ja liikkua :D
Mä rakastan myös. Ja mikään kohtuullinen herkuttelu ei ole minulle nautinto ollenkaan. Nautinto on nimenomaan ahmia ja syödä itsensä ähkyyn.
Olin vuosia tahdonvoimalla kohtuulinjalla ja laihduin normaalipainooon. Mutta koin elämäni niin ankeaksi, että lopulta päätin ettei laihuus ole sen arvoista. Nyt mässään taas ja olen tyytyväinen elämääni, vaikkakin 25 kg painavampana.
Mässy, masuasukki, etupylly = Voi saatana!
Voi ap,
Mä tiedän, tunnen ja ymmärrän :-(
Kunpa tietäisinkin, miten tän riippuvuuden saisi katkaistua. Ehkä se on vain mentävä hetki kerrallaan. Älä ruoski itseäsi liikaa, keskity positiiviseen. Hyvä kun liikut! :-)
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 16:32"]Ruoka vaan on niin ihanaa <3
[/quote] ajattele kun syöt paljon, paskaat paljon, yööök. Pidä tuo mielessää, niin ei tee mieli syödä
Mö syön mitä haluan mutta varmaan kohtuudella sitten. Mut jos haluun vetää pizzan kokonaan niin vedän. Välillä sit taas tekee mieli ihan vaik salaattia ja lohta ja kaikkee terveellistä. 25v painoindeksi varmaan 20
Mikä vitun mässy?