Pettämisen ikuiset arvet

Eiköhän teidän ole syytä lähteä eri suuntiin. Saat ainakin mielenrauhan itsellesi. 

Ei kannatakaan luottaa niin sataprosenttisesti, että elämä romuttuu jos pettää. Täytyy olla realisti, ja hyväksyä se, että elämä joskus potkii päähän ja siitä on vain selviydyttävä. Ei pettäminen ole kuitenkaan mikään murha tai raiskaus, vähän suhteellisuudentajua kiitos.

Komppaan edellistä. Vähän suhteellisuudentajua. Hukkaat elämäsi tuolla menolla.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 18:05"]Eiköhän teidän ole syytä lähteä eri suuntiin. Saat ainakin mielenrauhan itsellesi. 
[/quote]

enpä luota siihen seuraavaankaan. Ikuiset arvet jäänyt ja mustannut miehet

Minä taas ajattelen, että luottaminen on myös päätöskysymys. En tarkoita, että luottamus pettämisen jälkeen olisi helppoa, mutta jos kuitenkin halutaan jatkaa yhdessä niin on tehtävä tavallaan itsensä kanssa päätös, että luottaa. Jos käykin niin, että tulee taas petetyksi, niin murehtii sitä sitten ja pakkaa kamansa, mutta elämäänsä ei kannata haaskata varoen ja peläten ja luottamuspulassa. Sama koskee toki myös kaikkia muita suhteita.. en tiedä, mitä ihmiset ajattelevat voittavansa, kun ovat tosi epäileväisiä suhteissaan. Siihen kuluu vaan energia ja se lyö jarrua koko elämään; Täysillä vaan, elämää ei voi vakuuttaa ja mitä vaan voi sattua!

Minulla kesti kolme vuotta. Mutta kannatti kyllä. Pettämisestä aikaa yli 10 vuotta. 

Jos mies pettäisi uudelleen, en antaisi anteeksi, eikä mun maailma romahtaisi enää samalla tavalla. Uskon olevani todella paljon vahvempi nyt.

Ja jos mies olisi niin idiootti, että pettäisi, se tulisi sille hel**tin kalliiksi. On kerännyt tällä välin miljoonaomaisuuden. Josta luonnollisesti minulle tulisi eron myötä puolet.

Jos AP sun mies on ihana, yritä päästä yli asiasta ja jatka elämää. Helppoa se ei ole, mutta käy terapiassa tms., jos asia on joka päivä mielessä. Tsemppiä.

Jätä se sika.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 18:27"]

Minulla kesti kolme vuotta. Mutta kannatti kyllä. Pettämisestä aikaa yli 10 vuotta. 

Jos mies pettäisi uudelleen, en antaisi anteeksi, eikä mun maailma romahtaisi enää samalla tavalla. Uskon olevani todella paljon vahvempi nyt.

Ja jos mies olisi niin idiootti, että pettäisi, se tulisi sille hel**tin kalliiksi. On kerännyt tällä välin miljoonaomaisuuden. Josta luonnollisesti minulle tulisi eron myötä puolet.

Jos AP sun mies on ihana, yritä päästä yli asiasta ja jatka elämää. Helppoa se ei ole, mutta käy terapiassa tms., jos asia on joka päivä mielessä. Tsemppiä.

[/quote]

Sama täällä. Avioliiton jatkumisen ehdoksi vaadin avioehdon, joka takaa minulle ja lapsille vauraan loppuelämän, jos mies tyrii edes millin verran. Vaadi mieheltä avioehto nyt kun hän on altavastaajana. Meidän avioehto on sellainen, että mies ei saa erossa senttiäkään minun saamistani perinnöistä ja lisäksi minä saan avioerossa 70% avioliiton aikana hankitusta omaisuudesta (oli se sitten minun tai miehen hankkimaa). Ja omaisuutta on paljon. Joten miehen baaripano oli aika kallis :) Kertoo vaan siitä kuinka tyhmiä miehet on... Olin kyllä heittämässä miestä pihalle, tarjosin avioeroa, mutta itse halusi jäädä ja suostui avioehtoon. Sitä saa mitä tilaa ja mua ei paskasti kohdella!

Enää en katso mieheltä pienintäkään virhettä tai vittuilua ja mies tietää sen. Kohdelkoon mua kuin kuningatarta.

Ja pettämisestä on nyt 2 vuotta. Ei se unohdu, joka päivä käy mielessä. Enkä luota mieheen yhtään ,ei tällaisen jälkeen enää voi luottaakaan. Mutta musta on tullut tosi vahva ihminen ja luulen että se jopa ärsyttää miestä. Mä pärjään hyvin lasten kanssa tarpeen vaatiessa yksinkin ja avioehto takaa meille loppuelämäksi vakaan talouden.

Eikä tämä elämä tästä miksikään muuttuisi vaikka vaihtaisin miestä. Tämän koetun paskan jälkeen en kuitenkaan luottaisi keneenkään mieheen vaikka millainen prinssi tulisi vastaan. Joten miksi opetella elämään taas uuden miehen kanssa ja myllertää lasten elämä (uusi koti, uusi isäpuoli jne).

Tämä nyt meni valitettavasti näin. En tilannut paskaa miestä, mutta se tarjottiin pyytämättäni. Olen miettinyt tarinan opetusta. Itse kasvoin henkisesti todella vahvaksi, tiedän että mua ei kohtele enää kukaan koskaan paskasti ja jos kohtelee niin olen osannut varmistaa selustani ja lasten selustan kuitenkin hyvissä ajoin. Työelämässä se näkyy roimasti kasvaneen itsevarmuutena ja olenkin viimeisen vuoden aikana ylennyt ammatissani korkeaan asemaan, mikä ilmeisesti jopa hieman ärsyttää miestäni. Ja opettihan tämä sen, että lapset ovat elämän tärkein asia. Miehiä saa aina uusia ja niitä voi halutessaan vaihdella jos niiden naama ei miellytä, mutta lapsia ei voi. Eli lapsiin kannattaa panostaa.