Lue keskustelun säännöt.
1-vuotias alkanut nirsoilemaan ruuan kanssa
13.04.2015 |
Aina ollut äärimmäisen hyvä syömään, oikeastaan kaikki on uponnut. Aloitti soseet hieman alle 5-kuisena ja kuusikuisesta eteenpäin on sekä sormiruokaillut että ollut syötettynä. Muistaakseni noin 8-kuisena lopetin ruuan hienontamisen ja söi samaa kuin muu perhe.
Koostumuksen kanssa on toisinaan ollut ongelmia, esimerkiksi lohi ei ole uponnut "kokonaisena", mutta haarukalla muussattuna kyllä. Maistaa kyllä, mutta irvistää ja sylkee/kaivaa pois, jos koostumus (tai maku...) ei kelpaa.
Nyt 1-vuotias ja pääosin närppii vain ruokaa. Soseita syö syötettynä (esim. kyläreissut) yhä kuin pieni linnunpoikanen ja joinain päivinä ahmii kaksi lautasellista "isojen ruokaa" mutta joinakin päivinä ei kelpaa alkuunkaan.
Äsken tehtiin tacoja ja lapsi söi tacojen "kuoret", muttei murustakaan täytettä. En pakota, en tee ruokailusta numeroa, tarjoan aina kaikkea mitä mekin syömme ja kerään vähin äänin pois, jos ei kelpaa. Pituutta on kasvanut +1 käyrällä ja painoa -1. Imetyksen lapsi lopetti itse 11-kuisena. Hampaiden tulo ei ole ainakaan ennen vaikuttanut syömiseen mitenkään.
Miten te muut toimitte, jos lapselle ei kerta kaikkiaan maistu? Seuraavalla ruualla sitten vasta? Entä jos on jälkkäriä; annatteko lapsellekin vaikkei pääruoka olisi maistunut?
Kommentit (4)
Relaa vähän, kukaan lapsi ei ole niin tyhmä, että nälkään itsensä tappais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos maistuu pahalta? Ei kait sille mitään voi.
3, annoinko sellaisen kuvan, että pelkäisin lapsen kuolevan? :D ei ollut tarkoitus. En pelkää enkä edes stressaa syömisestä, kysyin vain muiden kokeneempien vanhempien kokemuksia ja ajatuksia nirsoilevasta pikkulapsesta ja mitkä ovat heidän käytäntönsä olleet.
Lapsi on iloinen, aina tyytyväinen, energinen ja touhukas lapsi ja nukkuu hyvin eli en todellakaan pelkää, että olisi sairas tai liian vähällä ravinnolla; lähinnä mietin ruokapöytäkäyttäytymistä :)
T.ap
Eikös tuo kuulu kehitykseen? Mä en tekisi isoa numeroa eli syö minkä syö, ei se nälkään kuole.
Jälkkäreitä en hirveesti antaisi, jos pääruoka ei maistu. Pääasia, että ei tee asiasta isoa numeroa. Ohimeviä vaiheita. Pakottamisella voi olla kauaskantoisia vaikutuksia.