2v2kk yöitkut, uhmaa vai mustasukkkaisuutta vai mitä? Vinkkejä?

Toi aika oli pahinta meilläkin, vaikka vaan yksi lapsi. Uhmasi unissaankin. Saako lapsi tarpeeksi läheisyyttä sinulta päivisin? Osaa käyttäytyä tietoisesti hyvin kun ei päivällä reagoi mutta ne tarpeet ei vaan syrjäydy vaan tulevat sitten yöllä primitiivisemmässä muodossa jos näin on?

No kyllä mä yritän parhaani läheisyyden suhteen. On molemmat kotihoidossa. Sylittelen ja suukottelen, luetaan kirjoja ja leikitään jne. Toki jos on esim. imetys kesken, pakko sanoa, että nyt just en voi ottaa syliin. Ja joskus menee tietty  mullakin hermot, jos uhmaa jus silloin kun olen jumissa imetyspuuhissa ja tulee satunnaisesti korotettua ääntä, että toinen uskoisi.

No se nyt on ihan normaalia. Ehkä se on sitten vaan perus uhmaa. Meillä tosiaan monesti lapsi näki unta näistä uhmatilanteista ja raivosi ja raivosi, jossain vaiheessa heräsi eikä meinannut millään tajuta että aiempi oli unta.
Kannattaa yrittää olla suuttumatta liikaa vaikka tiedän että se on haastavaa. Lapsi haluaakin että lähdet hänen kiukutteluun mukaan ja saa kunnon reaktion aikaan. Yöllä halaisin vaan ja kertoisin rauhassa että nyt on aika kaikkien nukkua, aamulla taas nähdään, hyvää yötä.
Voi olla että jonkinlaista mystasukkausuuttakin, siitä vaan ei omia kokemuksia joten vaikea lähteä sen enempää spekuloimaan.

Voi ei. Ottakaa lapsi teidän makkariin nukkumaan. Perhepetiin jos mahdollista. Loppuu pahat unet. Pienen lpsen paikka on olla isän ja äidin vieressä. Lapsi havainnoi unenkin lävitse ympärillä taphtuvat asiat. Ei välttämättä herää edes vauvan änntelyyn tai edes huutoon, kun on perusturvallisuuden tunne. Ja se perusturvallisuuden tunne on kaikista tärkeintä mitä voit lapsellesi antaa. Se on terveen psyykkisen hyvinvoinnin perusta. Kyllä kun vaivan jättää omaan huoneeseen, se sinne oppii olemaan, mutta sellainen tavoitteena on todella sairasta (ja valitettavan yleistä). Minulle naapuri valitti kun taapero haluaa kesken yötä heidän sänkyynsä, sanoin, että ottaa vaan, siellähän on mukavampaa nukkua vanhempien lämmössä...Kyllä ne lapset isompana, sitten kun ovat kypsiä, ihan itse haluavat omaan huoneeseen....Eli ei huolta, että joku nukkuisi vielä isona koululaisena vanhempien sängyssä. Toki paljon koululaisia on, jotka haluavat kesken yötä viereen, mutta näillä lapsilla saattaa olla ollut lapsuus siellä omassa huoneessa....Eikös vierekkäin nukkuminen olekin ihanaa?

Täällä kans erittäin uhmakkaan 2v7kk ja 7kk ikäisten äiti..Kyllä, meillä on taistelussa niin ulos menot, vaatteiden vaihdot, syömiset, pyllyn pesut, vaipan laitot..uuh, ja yöt raivotaan välillä kurkku suorana (siis vanhempi lapsi) ja sitten taas nukahtaa. nukutaan samassa huoneessa kaikki. vauva kun oli vielä alle puolivuotias niin sekin heräsi pojan huutoihin,mutta nyt on tottuneempi ja jatkaa uniaan vaikka toinen vetäisikin yöserenaadinsa.. täytyy vaan uskoa että kyseessä on herkkyyskausi ja että se menee kyllä ohi.. meillä on tosiaan myös itku herkässä ja välillä kun vauva valvottaa hampaiden teon kanssa sen 6-8 kertaakin yössä niin ei yksinkertaisesti löydy voimia huolehtia tarpeeksi vanhemman lapsen läheisyydestä. paska mutsi fiilis. meillä on myös sairastettu nyt paljon että uloskaan ei ole päässyt, ja sen huomasi selvästi että kun päivässä on säännöllisesti myös se ulkoilu niin varsinkin vanhempi muksu jaksaa paremmin..

Ja se unohtui sanoa, että kvoasti tsemppiä muille uhmaikäisten vanhemmille! Ei ole kyllä herkkua tää ajanjakso. Toivottaasti ei kestä vuosia...

Googlaa kauhukohtaus. Normaalia eikä todellakaan mitään uhmaa.

Ei ole kyllä musta mikään kauhukohtaus, olen lukenut niistä. Lapseen saa yhteyden, ts. rauhoittuu kun käyn hyssyttelemässä ja nukahtaakin usein, mutta kohta alkaa uudestaan. Ei kirkumista tai potkimista tms. vaan vastaan panemista. Huutaa äiti äiti äiti ja pois pois ja ei ei ei. Ts. ei halua olla sängyssä. Usein samaa purnausta jo nukkumaanmennessä. Ei ole paniikissa kuitenkaan, mutta haraa täysiä nukkumista vastaan.

Kokeillaan nyt patjaa lapsen huoneessa tarpeen mukaan, jos isän läsnäolo kuitenkin rauhoittaisi häntä silloin kun yöt levottomia. Itse en pysty sompaileaan vauvan ja taaperon välillä kovin montaa yötä putkeen.

No, sitä ottaa päähän olla yksin siellä, kun sä oot vauvan kanssa toisessa paikassa. Kaksi vee on ihan vauva vielä.

Meillä oli molempien sängyt parisängyn molemmin puolin. Isä nukkui isomman vieressä ja minä vauvan. Ajattele kuinka turvallista lapselle. Aivojen kehitykselle on tutkitusti hyötyä nukkua vieressä vähintään 3-vuotiaaksi. Mieti muita nisäkkäitä, alkuperäiskansoja; eivät nekään eristä jälkeläisiään. Läheisyyttä kehiin!

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 21:12"]Ei ole kyllä musta mikään kauhukohtaus, olen lukenut niistä. Lapseen saa yhteyden, ts. rauhoittuu kun käyn hyssyttelemässä ja nukahtaakin usein, mutta kohta alkaa uudestaan. Ei kirkumista tai potkimista tms. vaan vastaan panemista. Huutaa äiti äiti äiti ja pois pois ja ei ei ei. Ts. ei halua olla sängyssä. Usein samaa purnausta jo nukkumaanmennessä. Ei ole paniikissa kuitenkaan, mutta haraa täysiä nukkumista vastaan.

Kokeillaan nyt patjaa lapsen huoneessa tarpeen mukaan, jos isän läsnäolo kuitenkin rauhoittaisi häntä silloin kun yöt levottomia. Itse en pysty sompaileaan vauvan ja taaperon välillä kovin montaa yötä putkeen.
[/quote]

Meillä on aivan sama tilanne, vauva 2kk ja yöheräilijä 2v. Iskä nukkuu pojan kanssa samassa huoneessa ja vauva minun kanssa eri huoneessa. Melkeinpä jokayö poju herää huutamaan (niinkuin nukkumaan mennessäkin) n klo 5 kirkuu jaa huutaa ja häätää iskän pois huoneesta ja jatkaa uniaan.. Ei vaikuta kauhukohtaukselta vaa ihan hereillä on ja häätää iskää pois huoneesta ja rauhottuu kun iskä on poistunut :D

Meillä lapset samalla ikäerolla. Esikoinen nukkui vanhempien välissä kunnes vauva syntyi, se jälkeen laitettiin vaan sängylle lisää leveyttä ja nukuttiin seinästä laskettun vauva - äiti - esikoinen - isä.

Nuo ovat niin isoja muutoksia, että pitää ottaa kaikki keinot käyttöön että saa luotua turvaa kaksivuotiaalle. Yhdessä nukkuminen oli minusta helpommasta päästä keinoja.

Kiitos vastauksista. En kyllä tuosta perhepedistä tiedä, käytännössäkin aika hankalaa, kun nukun vauvan kanssa meidän parisängyssä, vauva alkuyön omassa pinniksessään joka sivuvaununa ja sängyn vieressä ei ole seinää, eli parivuotias voisi hyvin muksahtaa sieltä. Toisekseen on tarkoitus, että mies muuttaisi jossain vaiheessa takaisin makkariin ja sitten ei kyllä mahdu sinne ylimääräisiä henkilöitä, kun vauvaa pitää syöttää yöllä kuitenkin.

Mutta kyllä tää muakin huolettaa. Aiemmin ei tosiaan ollut mitään ongelmaa nukkumisessa omassa huoneessa, ei edes alle yksivuotiaana. Vaan jos on ollut kipeä. Yritän nyt lisätä hellyyden määrää entisestään päivisin ja toivoa parasta. Tää on musta ylivoimaisesti raskainta toisen lapsen syntymään liittyen.