Kootaan kaikki vinkit erosta ylipääsemiseen

Älä seuraa exän elämää sos. mediassa.

Itse kyllästyin koko ihmissuhdepaskaan. Eron jälkeen kouluttauduin ja omistauduin lapsilleni. Nykyään olen niin onnellinen, kuin nainen vain olla voi. :)

up

Katkaisin yhteydet exään: ei viestejä, ei toisen some-tilien vilkuilua tai yhtään mitään muutakaan, paitsi vain pakolliset alta pois hoidettavat asiat sähköpostitse. Tämä tosin olikin helppoa, kun ei ollut lapsia. Oma oloni kohoni kertaheitolla, kun näin tein ja tosissani keskityin vain itseeni.

Opamox. Uudet harrastukset. Ystävien seura.

Seksisuhde. Tämä jakaa mielipiteitä mutta on toiminut minulla tehokkaasti.

Viinaa.

Opamox mullakin. Terapia. Väkisin harrastaminen. Sohvasta eläminen. Einesruoka. Päiväkirja. Poliisisarjat, tallenna kaikki csit ja kova laki -ohjelmat ja katso niitä aivottomana.
Sitten yhtenä päivänä kaikki on valoisampaa. Mutta siihen menee pitkään, mulla kirkastui olo puolentoista vuoden päästä. Mutta voi luoja miten hyvä nyt on olla. Parempi kuin suhteessa hyvinäkään päivinä.
Nyt vasta uskallan ajatell uutta suhdetta, saati kaivata seuraa.

Oman maun mukaan kodin sisustus. Lasten isä on muuttanut neljä päivää sitten pois yhteisestä asunnostamme ja odotan, että pääsen vaihtamaan tapetit ja järjestelemään huonekalut uudestaan. Ja pääsen eroon toisen roinista.

Mikä siinä erossa on kamalaa, pahinta? Tämä on eroa kokemattoman vilpitön kysymys.

Loukatuksi tuleminen. Se on pahinta.

Ja se kun liikkuu ulkona, puistoissa, ravintoloissa, teatterissa ym. ja kun näkee onnellsia perheitä, joissa isä näyttää täydelliseltä. Ja se kateuden tunne; minulla ei ole enää tuota. Ikään kuin isä ja äiti olisivat perheen kävelykepit ja kun isä puuttuu meidän jengistä, niin liikkuminen ontuu, se ei ole symmetristä.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 21:52"]

Loukatuksi tuleminen. Se on pahinta.

Ja se kun liikkuu ulkona, puistoissa, ravintoloissa, teatterissa ym. ja kun näkee onnellsia perheitä, joissa isä näyttää täydelliseltä. Ja se kateuden tunne; minulla ei ole enää tuota. Ikään kuin isä ja äiti olisivat perheen kävelykepit ja kun isä puuttuu meidän jengistä, niin liikkuminen ontuu, se ei ole symmetristä.

[/quote]

Ajatus, että paras "kosto" on selviytyminen. Mies lähti toisen naisen matkaan. Mä sain iloa, kun raahasin miehen romut ulos, sisustin, maalasin, tein asunnosta omanlaisen mulle ja lapsile. Uusia harrastuksia, paaaljon liikuntaa, käytä "vitutusaika" hyväksesi ja pistä ruoto kuntoon. Juokse, hiihdä, pyöräile. 

Voiton puolella olen vuoden jälkeen. 

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 21:52"]

Loukatuksi tuleminen. Se on pahinta.

Ja se kun liikkuu ulkona, puistoissa, ravintoloissa, teatterissa ym. ja kun näkee onnellsia perheitä, joissa isä näyttää täydelliseltä. Ja se kateuden tunne; minulla ei ole enää tuota. Ikään kuin isä ja äiti olisivat perheen kävelykepit ja kun isä puuttuu meidän jengistä, niin liikkuminen ontuu, se ei ole symmetristä.

[/quote]

Kiitos selventävästä ja asiallisesta vastauksesta. Yleensä kun tällaista kysyy, saa vastaukseksi oletko ihan tyhmä tms. Voimia teille kaikille.

Voi ei, ap :(

Meinasin just laittaa samanlaisen aloituksen... En siis osaa lohduttaa mutta murehditaan asiaa yhdessä saman kuun alla, ehkä se helpottaa... joo...epätoivoista :(

Lisäisin vielä tuohon kodin sisustukseen urheilun. Paljon lenkkeilyä ja pyöräilyä. Sain vuosi sitten tietää, että mieheni oli pettänyt minua. Neljä päivää sitten hän tosiaan muutti pois. Vuoden verran yritimme. Voisin väittää, että ilman säännöllisiä juoksulenkkejä en olisi selvinnyt. Sain juoksemiseen hurjasti voimia vihasta ja katkeruudesta ja tuloksena oli parempi olo, kiinteämpi ja terveempi kroppa ja endorfiinin tuoma raukeus.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 22:04"]

Lisäisin vielä tuohon kodin sisustukseen urheilun. Paljon lenkkeilyä ja pyöräilyä. Sain vuosi sitten tietää, että mieheni oli pettänyt minua. Neljä päivää sitten hän tosiaan muutti pois. Vuoden verran yritimme. Voisin väittää, että ilman säännöllisiä juoksulenkkejä en olisi selvinnyt. Sain juoksemiseen hurjasti voimia vihasta ja katkeruudesta ja tuloksena oli parempi olo, kiinteämpi ja terveempi kroppa ja endorfiinin tuoma raukeus.

[/quote]

Asiaa. Sen sijaan, että lösähtäis "suruaikana" sohvannurkkaan ylensyömään, kannattaa todellakin liikkua. Kun juoksee tuolla lenkkipolulla sata lasissa, niin että silmissä sumenee, niin 1. vitutus vähenee 2. liikunnan tuoma mielihyvä tekee tehtävänsä 3. nukkuu paremmin 4. kunto kohenee ja vartalo kiinteytyy, joten sitten kun on valmis sinkkumarkkinoille, niin onpahan kroppa kunnossa. 

Eli romukoppaan nuo "töllää jotain vanhoja kovia lakea boksilta".... Ei ei. Se jos mikä masentaa. Ylös, ulos ja lenkille!

Pitää etsiä uusi ennen eroa.