Onko kilpailuvietti synnynnäistä vai opittua?

Synnynnäistä. Olen itse kunnianhimoinen ja perfektionisti ja meni pitkään tajuta että kaikki eivät koe elämää samalla tavalla kuin minä - luulin kilpailevani muiden kanssa mutta kilpailinkin itseni kanssa. Ihmisillä on luonnostaan eri tempperamentteja.

Musta tuntuu, että siihen jotenkin kasvetaan? Jos lapsena vanhemmat eivät laita lasta kilpailemaan ja vertailemaan itseään muihin, esim. sisaruksiin, niin ei kai opi näkemään itseään muiden kautta.

Sekä että. Itse inhoan kilpailua, mutta olen perfektionisti. Täydellisyyden tavoittelu tuottaa henkilökohtaista tyydytystä, mutta kunnianhimoa minulla ei ole. Yritän vain olla tyytyväinen itseeni. 

Minulla on todella voimakas kilpailuvietti. Vanhempani eivät ole laittaneet minua kilpailemaan suhteessa muihin, joten veikkaisin tämän olevan suurimmalta osin synnynnäistä.

Minä luovutan saman tien, jos joku asia alkaa haiskahtaa kilpailulta...

Mulla ei oo minkäänlaista kilpailuviettiä ja se on ihan varmasti kasvatuksesta johtuvaa. Lapsena äiti piti huolen, että mulla ja siskolla on samanlaiset tavarat, vaatteet, synttäritkit vietettiin yhdessä ym. Koskaan ei ollut minkäänlaista kilpailua meidän kesken ja kaikki piti jakaa siskon kanssa. Siis sellaista oikein kunnon tasapäistämistä, siksi me molemmat varmaan ollaankin sellaisia keskitien kulkijoita, ilman suuria kunnianhimoja.