Kokemuksia kolmen vuoden ikäerosta?????????

jos ovat siis terveitä, ei mitään sairauksia tms.

Minulla ei ole kokemuksia lapsista, joten en tiedä millaisia kolmivuotiaat normaalisti ovat. Esikko kohta kaksi ja ollaan ikäeroksi pähkäilty tuota kolmea vuotta myös. Mutta myös minä kaipaan kovasti kokemuksia teiltä kokeneemmat äidit!!

Meidän 3v ei kovin innokas ollut itseään pukemaan, mutta osasi syödä ym. itse. Päiväunia ei isompi nukkunut enää, ei voinut itse nukkua kun esikoinen oli hereillä vauvan nukkuessa. Vauvan kasvaessa on leikit alkaneet sujua, mutta hirveetä riitelyä välillä..

Olen ollut tähän ikäeroon todella tyytyväinen. Poika on ollut pikkusiskostaan haltioissaan alusta asti. On hoitanut ja paijaillut. Nyt leikkivätkin yhdessä jo kovasti ja jutustelevat ja " lukevat" yhdessä kirjoja.



Ihanaa katsella noita kahta ja tuota huolehtivaista isoveljeä.

Mitä luulette? Kuinka paljon omatoimisempi nelivuotias jo on jos vertaa kolmivuotiaaseen? Ap, täällä nimittäin yksi kuumeilija lisää, joka pohtii ikäeroksi joko kolmea tai neljää vuotta.

hyvin pärjäät

Laskettuun aikaan on vielä reilu kuukausi. Ainakin tähän mennessä esikoinen on ollut ihan innoissaan mukana keräämässä vauvalle leluja ja vaatteita jne. Ainakin meidän esikko on jo sen verran omatoiminen, etten ainakaan tässä vaiheessa tunne yhtään huolta siitä , onko ikäero liian pieni. Vaipat jäi pois syksyllä ja ihan reippaasti syökin jo itse, joten uskon, että kaikki menee hienosti ja tytön voi ottaa mukaan jo vauvan hoitoonkin. Mutta kuten sanottu, kokemusta ei vielä ole, joten kaikki jää nähtäväksi. Luottavaisin mielin ainakin täällä :-)

Esikoinen, poika, on pahimmassa uhmaiässä nyt. Vauva on tällä hetkellä puolivuotias. Uhma on vain pahentunut vauvan synnyttyä eikä pojan kanssa riitä aikaa eikä puhtia niiiiiin paljon kuin hän nyt vaatisi.

Kolmevuotias on kyllä ihan omatoiminen ja TOSI taitava monissa asioissa, mutta vain niin halutessaan. Meidän pojan lempivastaus kaikkeen on tällä hetkellä " EI" tai " EN" tai " EN JAKSA" tai " EN HALUA" . Väsyttävää touhua välillä, kun joka asiasta saa yhä uudelleen ja uudelleen taistella.



Olipa negatiivisesti ilmaistua =/. Meidän poika taitaa olla harvinaisen itsepäinen ja omatahtoinen, mutta onneksi vauva on " helppo" ja joustava =)))



Onnellinen olen silti molemmista lapsista, enkä kadu meille sattunutta ikäeroa. Ehkä pojan uhmis helpottaa pikkihiljaa, ihan vielä ei kuitenkaan.



-sampukka

Kertokaa ihmeessä lisää tuosta kolmen vuoden ikäerosta, vai olisiko neljä vuotta sittenkin parempi?



terkuin: ap

jos nyt saisin " päättää" uudestaan, puolittaisin ikäerot :)

Mekin suunniteltiin ikäeroa...Tuloksella että lapsi on nyt 3 vuotta ja toista ei näy eikä kuulu. Ei kai sillä ole väliä onko 3 vai 4 vuotta.

Myös minua kiinnostaisi edelleen tietää että suositteletteko kokemuksesta ennemmin kolmea vai neljää ikäero vuotta. toki lapset ovat yksilöllisiä, mutta olisi silti kiva kuulla:)

silloin lapsilla on toisistaan vielä leikkikaveria. Meillä ikäerot on olleet 2½v, 2v9kk ja 3v10kk. Paras ikäero on ollut 2½v ja sekin olisi jäänyt kahteen vuoteen jos olisi tärpännyt. Kahden nuorimman ikäero on noin pitkä sen takia, ettei isäntä ollut aiemmin yhteistyöhalukas.

Kyllä kolmen vuoden ikäerolla jaksaa, jos ei ihan yksinhuoltajana olemaan joudu. Toki sen ikäinen vielä apua tarvitsee, mutta ei ole enää kanniskeltava ja vaipatkin ainakin päiväsaikaan on jo pois.

Jos pärjää neljänkin lapsen kanssa, niin kyllä kahdenkin.

3v-lapsilla on molemmilla ollut uhmaikä pahimmillaan, kun uusi vauva on syntynyt. Jälkimmäisessä lisäksi kuusivuotiaalla oli oma uhmaikänsä. Kolmevuotiaat ovat olleet omatoimisia ja auttaneet vauvanhoidossa, mutta tuon uhmaiän takia välillä on ollut aika rajuja yhteenottoja, meillä kun kukaan lapsista ei ole mitenkään rauhallisesta päästä. Toisaalta, eipä ole päässyt unohtumaan huomion antaminen isommille sisaruksille ;-)



Nuorin lapsista on nyt neljävuotias ja kyllä neljävuotias on NIIIN paljon isompi ja taitavampi monissa asioissa kuin kolmevuotias. Toisaalta taas kolmen vuoden ikäero ei ole niin suuri, etteivätkö lapset pystyisi leikkimään keskenään. Hyviä puolia siis varmasti sekä kolmen että neljän vuoden ikäerossa. Kolmen vuoden ikäero ei kuitenkaan ole mikään helppo, uhmaikäinen sisarus pitää kyllä siitä huolen.

ja oli myös kyllin vanha ymmärtämään ettei vauvaa saa lyödä ja osallistui innokkaasti hoitoon.

miinuspuoli tuosta ikäerosta on se että jos ikäeroa olis ollut vaan pari vuotta,olis yhteisleikitkin onnistuneet mallikkaasti jo paljon aikasemmin, mut ite en sit taas olis jaksanu kahden vaippaikäsen kanssa.

kaikissa ikäeroissa on varmaan omat hyvät ja huonot puolensa.

Eli kyllä tuo kolme vuotta on meillä ollut toimiva, vaikka uhmaa silloin olikin. Uhma kun jatkuu edelleen ja tytöllä ikää jo viisi vuotta.