Keskustelua uskonnosta/uskonnottomuudesta

Kristiina Elstelän pojan kuolemaa käsitelleestä ketjusta lainaus:





" Kyllä usko Jumalaan ja Jeesukseen auttaa elämän vaikeuksissa.



Juuri sen takia monet ihmiset on niin hukassa, kun he ovat ateistivanhempiensa kasvattamia, jotka ovat väittäneet heille koko ikänsä, että Jumalaa ei ole ja uskoneet vain itseensä/pitäneet itseään Jumalana.



Kun ihmisellä ei ole kosketusta Jumalaan, hän on eksyksissä. Jumala on meidän turvamme ja kiintopisteemme, jonka varassa voimme elää elämäämme myrskynkin keskellä."





Olen TÄSYIN eri mieltä tämän viestin kirjoittajan kanssa! Itse olen kristillisessä kodissa kasvanut. Olen saanut ns. normaalin luterilaisen kasvatuksen. Ei ole aivopesty eikä hihhuloitu, vaan parhaalla mahdollisella tavalla ohjattu kristilliseen elämään.



SILTI olen ateisti. Kasvatan omat lapseni ateistisen maailmankatsomukseni mukaan, mutta silti kerron lapsilleni eri uskonnoista mahdollisimman puolueettomasti. Toivon, että he osaavat aikuisina itse löytää sopivimman tien elää elämäänsä, olivatpa he uskossa tai eivät.



Uskaltaisin väittää, että ateistit harvemmin " aivopesevät" jälkikasvuaan. Yleensä uskovaiset ovat tiukemmin yhteen ajatteluun lapsensa kasvattavia.



Tässä ketjussa saapi sitten pida noita uskonnollisia ajatuksia, ettei tarvitse ohi aiheen paasata muissa ketjuissa, esim. tuo Elstelän pojan kuoleman-ketju.