Kuulostaako tämä paniikkihöiriöltä?

Hei! Haluaisin aitoja mielipiteitä ja kokemuksia teiltä, joilla on todettu paniikkihäiriö. Aloin epäillä sitä itselläni, kun huomasin kummallisia fyysisiä oireita, jotka eivät liity oikeastaan mihinkään tavalliseen sairauteen tai minulla todettuun tautiin.

Elämäntilanteestani: olen n. 20-vuotias ja puoli vuotta sitten muuttanut yhteen avomieheni kanssa. Muutimme maalta 500km päähän suurkaupunkiin ja elämäni muuttui todella. Sain mm. toivomani opiskelupaikan. Myös juuri ennen muuttoamme minulle todella läheinen isoisäni kuoli ja seurasin tätä hyvin läheltä, se oli järkyttävä kokemus, jota en ole kunnolla käsitellyt. Koin myös viime syksynä aitoa kuolemanpelkoa, kun luulin, että kaulassani oleva kasvain on syöpää. Onneksi kaikki kääntyi parhain päin ja kasvaimeni oli vaaraton. Elämäni on siis ollut melko stressaavaa viimeaikoina... Olen aina ollut hieman epävakaa mieleltäni siten, että menen helposti hillittömään paniikkiin, jonka kuitenkin usein tunnistan ja saan hallintaan.

Tästä johtuen mm. kuukautiseni ovat jääneet pois muuton jälkeen. Yhdet tulivat juuri, kun olin kotona käymässä. Tämä on tutkittu, eikä minussa ole mitään gynekologista vikaa. Muita oireita ovat rytmihäiriöt (nekin tutkittu perusteellisesti ja kaikki ok), nyt viikon ollut vihlova kipu alavatsassa ja virtsarakossa, palelu, kylmät väreet, vatsan turvotus, sydämen tykytys, voimakas pahoinvointi (en kuitenkaan oksenna) ja joskus huimaus. Saatan myös joskus hätääntyä omist ajatuksistani, esim. "Apua, entäpä, jos syttyisi sota, en halua menettää miestäni ja isääni...". Outoa ovat myös nyt uudet, kaksi kertaa ilmenneet yölliset kohtaukset. Nukahdan normaalisti, herään muutaman tunnin päästä tunteeseen, että oksennan välittömästi. Saatan käydä vessassa, mutta oksennusta ei tule.

Oksentaminen on asia, jota pelkään. Ajattelin, että ehkä juuri siksi kohtauksiini liittyy voimakas pahoinvointi. Äsköinen pahoinvointinikohtaukseni meni ohi, kun aloin ajatella paniikkihäiriön mahdollisuutta suolistosyövän sijaan.

Pitkä viesti, kiitos, jos jaksatte lukea ja ajatella asiaa. Kaipaan siis todella aitoja kommentteja, en halua katsella päänaukomista sen kerran, kun tosissani jotain keskustelupalstalla kysyn. Kiitos!