G:Oletko sinä tai puolisosi katkaissut välit omiin vanhempiinne? Miksi?

Asiantuntija: Aikuisten suhde omiin vanhempiinsa katkeaa aiempaa herkemmin

Isovanhempien suhde lapsenlapsiin tilanteessa, jossa isovanhemman välit omaan lapseen ovat poikki herättää voimakkaita mielipiteitä. Perhetutkimuksen professori Kimmo Jokinen kertoo, että syistä suhteiden katkeamiselle on tehty vain vähän tutkimusta, mutta keskimmäisen sukupolven ja heidän vanhempiensa välisiä suhteita on tutkittu tietyistä näkökulmista.

Jyväskylän yliopiston perhetutkimuskeskuksessa työskentelevä Jokinen huomauttaa, että vaikka aikuisten ja heidän vanhempiensa suhteet ovat emotionaalisesti läheisiä, niissä on paljon ristiriitoja.

"Perhesuhteet ylipäätään ovat jännitteisiä ja niihin latautuu paljon ristiriitoja", Jokinen sanoo.

Avioerot, avoerot ja sisarkateus ovat esimerkkejä siitä, että perheongelmat ovat yleisiä.

"Aikuisten lasten ja heidän vanhempiensa väliset välirikot eivät ole poikkeuksellinen ilmiö", huomauttaa Jokinen ja muistuttaa, kuinka yleisiä esimerkiksi avioerot Suomessa ja länsimaissa ovat.

"Jos lähes joka toinen avioliitto päätyy eroon, se kertoo, että lähisuhteet eivät aina toimi."

Professori muistuttaa, että suomalaisessa kulttuurissa on ehdottoman selkeää, että vanhemmat hoitavat alaikäisen lapsensa.

"Sen sijaan aikuisen lapsen ja hänen vanhempansa suhteen voi rikkoa. Sille ei ole juridista, eikä enää kulttuuristakaan syytä, miksi näin ei voisi tehdä."

Jokinen arvioi, että keskimmäisen sukupolven ja vanhemman sukupolven välien löystyminen kumpuaa kulttuuriperinteiden haurastumisesta ja yksilöllisyyden kulttuurista, jossa esimerkiksi moraali ei sido aikuista lasta vanhempiinsa.

Jokinen muistuttaa, että pitkittäistutkimusten valossa vaikuttaa kuitenkin siltä, että vanhempien ja lasten väliset suhteet on kiinteitä. Muissa sukulaisuussuhteissa sen sijaan tapahtuu pientä lieventymistä.

"Vaikka verisiteet ovat tärkeitä, eivät ne sido enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Ystävyyssuhteet sen sijaan ovat vahvistuneet" Jokinen sanoo.

Asiantuntijan mukaan on mahdotonta määritellä, onko välien täydellinen katkaiseminen vaihtoehdoista parhain. Jokinen kuitenkin ymmärtää, miksi näin tapahtuu.

"Välien katkaiseminen voi olla ymmärrettävää. Biologiset siteet ovat vahvat ja niiden katkaiseminen kivuliasta, mutta ne eivät aina toimi, jos lähisuhteeseen tulee tekijöitä, joiden vuoksi suhdetta ei voi pitää yllä."

Sukupolvien ketju -tutkimuksessa on tutkittu sukupolvien välistä vuorovaikutusta Suomessa. Tutkimuksessa on julkaistu useita julkaisuja ja kysytty muun muassa vuosina 1945–1950 syntyneiltä isovanhemmilta, onko heidän tapaamisiaan lastenlasten kanssa rajoitettu. Vastanneista hieman yli seitsemän prosenttia kertoi, että heidän lapsensa tai tämän puoliso on rajoittanut yhteydenpitoa. Lähes puolet suurempi joukko suurten ikäluokkien täysi-ikäisistä lapsista kertoi rajoittaneensa yhteydenpitoa isovanhempiin.

Vanhempien mukaan syitä ovat muun muassa isovanhemman alkoholinkäyttö, erilaiset kasvatusperiaatteet ja isovanhempien liiallisen tuppautuminen aikuisen lapsen elämään sekä lastenlasten eriarvoinen kohtelu.

Jokisen mukaan syyt vaikuttavat järkeviltä.

"Suomalaisissa alkoholitutkimuksissa puhutaan "märästä sukupolvesta", jotka 60–70-luvuilla asenteiden vapautuessa oppivat käyttämään alkoholia vapaasti ja aiempaa runsaammin. Nyt tämä ikäluokka on eläköitymässä, ja eläkkeellä alkoholinkäyttö jatkuu."

Jokisen mukaan miehet ovat menneinä vuosikymmeninä käyttäneet alkoholia naisia enemmän.

"Nyt on uutta, että mummot saattavat käyttää alkoholia paljonkin", Jokinen arvioi.

Perhesuhteita tutkinut Jokinen selventää, että ongelmia kolmen sukupolven kesken aiheuttavat myös lisääntyvien erojen määrä.

"Miten isovanhemmat ja lapsenlapset pitävät yhteyttä, jos vanhemmat tai isovanhemmat eroavat? Monet isovanhemmat ovat syntyneet 1940–1950-luvulla ja kasvaneet erilaiseen tasa-arvoajatteluun ja seksuaaliseen vapautumiseen. Tämä sukupolvi eroaa 50–60-vuotiaina" Jokinen sanoo.

Professori kertoo, että lapsia haastatellessa on käynyt ilmi, miten perhesuhteet voivat muuttua isovanhempien erotilanteissa jännitteisiksi vanhempien joutuessa pohtimaan, miten suhteet isovanhempien uusiin kumppaneihin muotoutuvat.

"Aikuisten lasten hyvät suhteet vanhempiinsa ovat tärkeitä näissä tilanteissa",

Jokisen mielestä keskustelu verisiteen katkaisemisesta kertoo siitä, että yhteiskunnallinen ilmapiiri on muuttunut ja sallii täydellisen irtautumisen aikaisempaa paremmin.

"Näistä teemoista ei ole aiemmin uskallettu edes puhua" Jokinen arvioi.

Avioerojen määrä lähti Suomessa nousuun 1980-luvulla. Jokinen näkee, että tässä on kyse hieman samanlaisesta murroksesta. Pohjoismaissa, Yhdysvalloissa ja muutamissa muissa länsimaissa perhekäsitys on muuttunut merkittävästi viimeisten vuosikymmenien aikana.

Jokisen mukaan suomalaisilla onkin ehkä liian suppea käsitys perheestä.

"Kolme sukupolvea on samaa perhettä. Tutkimushaastatteluista käy ilmi, että alaikäiset lapset näkevät isovanhemmat perheenjäsenenä, mutta aikuiset rajoittavat usein perheen ydinperheeseen, johon kuuluvat isä, äiti ja lapset", Jokinen sanoo.

"Ydinperheideologia on hyvin vahva. Ehkä sen vahvuus tekee helpoksi ottaa etäisyyttä muihin perhesuhteisiin, jos ne eivät toimi."

Perhekäsityksen myllerryksessä Jokinen painottaa sukuhistorian merkitystä.

"On tärkeää, että ihminen tuntee henkilöhistoriansa, jotta hän tietää, mistä on tulossa ja minne hän on menossa. Tässä isovanhempien kertomuksilla on merkittävä rooli."

Aikuisten lasten ja heidän vanhempiensa tulehtuneiden välien korjaamiseen voi kuitenkin saada apua, vaikka julkinen keskustelu aiheesta on uutta. Jokinen muistuttaa, että avioliittoneuvoloista, perheneuvoloista ja psykologeilta voi kysyä apua, miten tilannetta lähteä ratkomaan.

"Perhe-käsitys ei ole sama kaikille perheenjäsenille. Sosiologiassa ongelmaa aletaan purkaa siten, että selvitetään ja keskustellaan siitä, miten eri tavalla ihmiset käsittelevät ja ymmärtävät asioita."

"Vielä ei ole suoraa väylää, miten käsitellä kolmen sukupolven välistä ongelmaa, mutta uusia keskustelunavauksia tulee koko ajan.

Lähde HS