Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä erosta?
28.06.2014 |
Olen menettänyt elämäni miehen. Sen ainoan oikean rakkauden. Ja ihan omaa syytäni kaikki!
Meillä oli kaikki hyvin. Kiva koti, hyvät työpaikat ja ihanat lapset. Ex-mies oli täydellinen: huomioonottava, vastuuntuntoinen, kotitöihin osallistuva unelmamies. Sitten vauva-arki väsymyksineen astui kuvioihin ja sai minussa esiin kamalan puolen; minusta tuli nalkuttava, epäluuloinen, vainoharhainen, ilkeä akka! Tiuskin, äkäilin ja olin ilkeä kaikille. Erohan siitä tuli. Erosimme näin jälkeenpäin ajatellen ihan liian mitättömistä syistä. Eron jälkeinen aika on ollut kamalaa henkisesti. Ulkoisesti kaikki on toiminut hyvin ja aluksi lapsetkin mielestäni sopeutuivat hyvin mutta nyt keskimmäinen lapsi on alkanut itkemään joka ilta isänsä perään. Se on ihan sydäntä raastavaa. Olen jopa harkinnut antavani lapset ex-miehelle mutta en tiedä pystyisinkö siihenkään. Illat ilman lapsia on pahimpia. Ilman niitä minulla ei olisi enää mitään. Ex-mies olisi kyllä valmis ottamaan lapset.
Nyt kun vauvavaihe on takana ja pahin väsymys takana, olen herännyt hirveään todellisuuteen etten ehkä enää ikinä saa ex-miestäni takaisin. Olen koko ajan elätellyt toiveita perheen yhdistymisestä ja odotellut keskusteluyhteyden avautumista. Olemme siis aina olleet tosi huonoja puhumaan asioista.
Nyt ex-mieheni on löytänyt uuden naisen. Tottakai nuoremman. Ihan kun tieto toisesta naisesta ei olisi tarpeeksi, pitääkö sen vielä olla 10 vuotta nuorempi? Just niin kuin olen aina pelännyt käyvän. Tiedän, että ex on todella ihastunut naiseen ja uskoisin heidän seurustelevan. Mies tosin vähättelee suhdetta, ehkä ei halua satuttaa minua enempää? En haluaisi, että ex ottaa meidän yhteiset lapset mukaan heidän kotileikkeihin. Ainakaan vielä. Ehkä sitten kun sopeudun ajatukseen.
Mitä teen? Olen ihan sekaisin. En pysty syömään enkä nukkumaan enkä tekemään yhtään mitään. Pelkään etten tällä hetkellä pysty huolehtimaan edes lapsista. Ovat onneksi isällään just nyt. Olen pihalla kuin seinäkello. Pössyttelen, syön unilääkkeitä, päässä pyörii mutta taju ei lähde. Kunpa pääsisin täältä pois..
Kommentit (17)
On täysin ymmärrettävää, että koet todella intensiivistä tuskaa juuri nyt. Kaikki tunteesi ovat täysin luonnollisia tilanteessasi ja sinulla on ilmeisimmin suuri tarve puhua tilanteestasi luotettavan ihmisen kanssa. Neuvoisin hakemaan ammattiapua lastesikin takia, neuvolasta, terveyskeskuksesta tms. Avun pyytäminen ja oman tuskan käsitteleminen toisen kanssa on rohkeinta ja parasta mitä voit tilanteessasi tehdä. Sinun ei tarvitse pärjätä yksin!! Avun kanssa tilanteesi alkaa varmasti ajan mittaan helpottamaan. Halaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä tehnyt itsestäni niin säälittävän luuserin ja pellen, että oikein hävettää katsoa itseäni peilistä. Kuka tällästä persläpeä oikeen huolisikaan?! Niinpä taas huomenna vedän iloisen naamarin päälleni ja esitän miten ihanasti kaikki taas onkaan. Sisimmässäni tuntuu kuitenkin pahalta nähdä ex-mies onnellisena... Voin kunpa tämä kaikki olisi vain pahaa unta.
Mutta kun sekaisella päällä asiaa oikein tarkasti miettii niin mun sängyssä ei vieraile yksikään mies, ei edes nukku-matti. Puhumattakaan puuha petestä tai remontti reiskasta. The end. -ap
Hmm.. No mietis ap niin, että tuo mies ei sinua varten oo, kun kerran oli valmis noin helpolla susta irti päästämään. Nyt ittees niskasta kiinni. Lopeta pössyttele, ala urheilemaan ja mene psykiatrille juttelemaan. Syö, nuku, ulkoile, tapaa ystäviä. Unohda semmoinen mies, joka ei vaikeuksia sun kanssa uhdessä kestä. Oikeesti.
Ihan normitunteita aika usealla eron jälkeen. Eipä siinä mikään enää auta, varsinkin kun mies on jatkanut jo matkaa. Itse totuttelin vaan ajatukseen että elän loppuelämäni yksin, mitään kun en voi muuttaa, enkä entistä elämää takaisin enää saa.
Meidän erosta on jo vuosia aikaa ja nyt alkaa elämä pikkuhiljaa voittamaan.
Henkisesti terve ihminen selviää kaikista vastoinkäymisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä pelkäänkin, etten ole enää henkisesti terve. En olisi ikinä uskonut, että voisin romahtaa näin. Kukaan, ei kukaan voi tietää miten paljon minuun sattuu. Olen pilannut kaikkien elämän. Haluaisin vain päästä pois täältä. -ap
MIKSI pitäisi haluta tuollainen luuserimies takaisin? Mietis nyt sitten, hypoteettinen tilanne: Mies haluaisikin yhteen vielä sun kanssa. Voitko elää sen asian kanssa, että on nusutellut uuden naisensa kanssa ja antanu sun odottaa itseään? Hän LÄHTI. Hän ei oo sun arvonen. Älä itke sellaisen perään, vaan kasaa itsesi ja omantunnon rippeesi ja ala nauttia tästä elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi huoh. Mies on pilannut. Hän ei ollut tukena ja ymmärtänyt, vaan katosi takavasemmalle kun sinä oisit häntä tarvinnut
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 20:49"]
Henkisesti terve ihminen selviää kaikista vastoinkäymisistä.
[/quote]
mutta henkisesti epäterve voi olla kyvykäs empatiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei hän olisi lähtenyt. MINÄ pakotin. Minä TYHMÄ. Vihaan itseäni niin paljon ettei mitään rajaa. Välillä tuntuu, ettei tunnu ihan yhtä pahalta mutta sitten se taas iskee. Saan itkukohtauksen kaupassa, autossa, joka paikassa. Olen ihan loppu. En meinaa kyyneleiltäni nähdä mitään. Mun perhe on poissa ja minä olen täällä kurjuudessa ihan yksin. Kuten tulen olemaan loppuelämäni. Rakastan niin paljon.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 20:53"]
Sitä pelkäänkin, etten ole enää henkisesti terve. En olisi ikinä uskonut, että voisin romahtaa näin. Kukaan, ei kukaan voi tietää miten paljon minuun sattuu. Olen pilannut kaikkien elämän. Haluaisin vain päästä pois täältä. -ap
[/quote]
Kyllä tietää, et ole todellakaan yksin noiden ajatusten kanssa. Mutta niinkuin minäkin, sinäkin selviät. Sulla on koko loppuelämä vielä jäljellä. Ja lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en saa enää ikinä elämäni rakkautta takaisin. Vaikka tiedän kuinka kaikki toimisi nyt. Lapset on tosi rakkaita. Pelottaa etten osaa olla edes hyvä äiti. Yritän kyllä kaikkeni. -ap
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 20:58"]
Mutta ei hän olisi lähtenyt. MINÄ pakotin. Minä TYHMÄ. Vihaan itseäni niin paljon ettei mitään rajaa. Välillä tuntuu, ettei tunnu ihan yhtä pahalta mutta sitten se taas iskee. Saan itkukohtauksen kaupassa, autossa, joka paikassa. Olen ihan loppu. En meinaa kyyneleiltäni nähdä mitään. Mun perhe on poissa ja minä olen täällä kurjuudessa ihan yksin. Kuten tulen olemaan loppuelämäni. Rakastan niin paljon.
[/quote]
Tiedätkö että aina rakkaus ei riitä. Ei auta vaikka sinä rakastat, jos se toinen ei rakasta yhtä paljon. Eikä yksinolossa ole mitään pahaa, tiedän että se nyt tuntuu siltä, mutta siitäkin voi nauttia.
Nyt on se käännekohta sun elämässä, aika aloittaa uusi jakso. Se voi tuoda sun elämään vaikka mitä hyvää, kun vaan annat.
Mun eron aikana luin jostain näyttelijä Reese Witherspoonin haastattelun, jossa se kertoi omasta erostaan lastensa isän kanssa ja kuinka se oli istunut autossa jossain parkkipaikalla ja meinannut romahtaa ihan kokonaan, kunnes oli alkanut ajattelemaan miten iso tämä maailma on, miten moni tälläkin hetkellä eroaa jne. Että hän ei ole ainoa joka käy näitä tunteita läpi tällä hetkellä.
Jostain syystä toi juttu lohdutti mua aivan valtavasti silloin, koska itse tunsin ihan samoja tunteita. Oli jotenkin lohduttavaa että meillä kaikilla, julkkiksista taviksiin, on tismalleen samat ongelmat.
Tsemppiä sulle, sä selviät kyllä, niin me muutkin selvittiin =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 20:58"]
Mutta ei hän olisi lähtenyt. MINÄ pakotin. Minä TYHMÄ. Vihaan itseäni niin paljon ettei mitään rajaa. Välillä tuntuu, ettei tunnu ihan yhtä pahalta mutta sitten se taas iskee. Saan itkukohtauksen kaupassa, autossa, joka paikassa. Olen ihan loppu. En meinaa kyyneleiltäni nähdä mitään. Mun perhe on poissa ja minä olen täällä kurjuudessa ihan yksin. Kuten tulen olemaan loppuelämäni. Rakastan niin paljon.
[/quote]
Hän ei olisi lähtenyt jossei olisi halunnut.
Miksi en pysty nukkumaan? Ja sitten kun rättiväsyneenä joskus nukahdan, herään muutaman tunnin päästä ja se hirveä ahdistu palaa mun rintaan. Sen jälkeen en saa enää nukuttua. Ajatuskin siitä, että joku muu saa mun miehen hellyydenosotukset ja suukot ja sitä viimesintä en halua edes ajatella! -ap
Koita keskittyä omaan fyysisewn hyvinvointiisi. Siten saat voimia henkiseen hyvinvointiisi. Älä juo, pössyttele tai muuten tee mitään typerää. Syö säännöllisesti ja koita tavata ystäviä tai sukulaisia. Mikään muu ei näiden lisäksi auta kuin aika. Surut on surtava. Itselläni on samanlaista takana. Vaadin eron ja kaduin myöhemmin. Nyt on kulunut 7 vuotta ja olen hengissä. Pystyn jo muistelemaannoita avioliiton aikoja realistisesti. Ei siitä oikeasti olisi tullut mitään. Rakkaus. Sitä tunnetta tunnet vielä jossain vaiheessa jotain toista ihmistä kohtaan. Nyt ei vain vielä ole sen aika. Anna ktsesi surra ensin. Siinäkin on oma voimansa. Sen kautta muutut, mutta anna ktsesi muuttua. Löydät itseai, aikuisen ja voimakkaan naisen.