Imen täysin varauksettomasti keskustelukumppanin tunteet

Tutustu kirjaan Elanie Aron: Erityisherkkä ihminen! Suosittelen, ehkä tunnistat itsesi? Itse tunnistin ja koin suuren huojennuksen. Sama minulla, tuo toisten tunteisiin samaistuminen ja vaikuttuminen.. Kaikkea hyvää sulle!

Tunnistan äitini tästä, ja jossain määrin siirrän kai hänen käyttäytymismallejaan omalle lapselleni. Olen kyllä ihan hyvä ja tavallinen äiti, joten toivottavasti en siirrä eteenpäin mitään kovin vahingollista. 

Onko teillä mitään vinkkejä, vaikka mitä ei ainakaan kannata tehdä?

Mullakin on mielestäni tota, mutta olen välillä löytänyt itsestäni aspergermaisia piirteitä. Lapsuudenkodissani olin nimenomaan asumuserossa olevien vanhempieni viestien välittäjä. Ja äitini kanssa asuin ja hän kohteli minua niin, että ennemmin pelkäsin häntä kuin sain rakkautta. 

En ehkä niinkään tunne ihmisten tunnetiloja, mutta minun on vaikea olla oma itseni tai eri mieltä, jos jollain on tunnetila, joka on kovin erilainen kuin omani. On vaikeaa edes tietää, kuka olen ja mitä mieltä mistäkin. Joistain asioista mulla on selvä mielipide, ehkä eniten alueilla, joista kotona ei puhuttu.

Ymmärrän täysin. Minun elämääni tuo piirre on vaikeuttanut todella paljon, sillä en esimerkiksi pystynyt jättämään erittäin vaikeaa ihmistä heti, koska en kestänyt hänen tunteitaan. Sen lisäksi että käsittelin omia tunteitani käsittelin myös hänen tunteitaan ja se vei valtavasti voimia toimia järkevästi.

Minulla on tuollaista myös. Lisäksi pystyn analysoimaan ja lukemaan ihmisiä muutenkin herkästi. Myös tavaroista. Imen vaikutelmat, tunnelmat, tunteet, ihan pienetkin, asenteet, sanattomat viestit. On aika raskasta välillä, siksi tykkään olla mieluummin yksin. 

Itse näen syyn selvästi lapsuudessa. Äiti oli arvaamaton pirulainen, joka käytti minua ihan pienestä saakka terapeuttinaan. Ei koskaan auttanut minua omien tunteiden kanssa, vaan kaatoi ongelmansa syliini. Toinen syy herkkyyteen on tietysti luontaiset ominaisuudet. Olen vain todella herkästi aistiva.

Ammatillisesti pystyn hyödyntämään tuota ominaisuuttani erinomaisesti, olen luovan työn tekijä. Joskus vakavasti mietin myös jotain psykologian alaa, mutta se olisi liian raskasta.

Ei tämä huono piirre ole, pitää vain osata pitää omat rajat ja suojella itseään. Myös jonkinlainen meditoiminen tai rentoutuminen on hyvä osata, että voi puhdistaa mielen raskaasta sinne kuulumattomasta roskasta.

Mä ymmärrän - luullakseni - vaikken kärsikään samasta asiasta. Heitän ilmaan tällaisen kyökkipsykologisen ajatuksen: millainen oli lapsuutesi? Luuletko, että esim. suhteellasi vanhempiisi olisi osuutta tähän asiaan?

Mä en usko että kasvatuksella tähän voi vaikuttaa. Uskon itse, että se on pysyvä ominaisuuteni. Lapsuudessani on toki joitain tekijöitä, joilla jollain lailla järkeiltynä tähän voisi olla vaikutusta, mutta silti uskon että olen syntynyt tällaiseksi. En koe olevani parempi ihminen kuin muut, päinvastoin, huonompi ja heikompi monella tavalla.

ap

Monestihan toisten tunteita aistivat helpommin ihmiset, jotka ovat jostain syystä joutuneet olemaan tuntosarvet pystyssä lapsuudenkodissa, esim. molemmat tai toinen vanhemmista on ollut hyvin epätasapainoinen ja ailahtelevainen tai vanhempien välit ovat olleet hyvin kireät. Siksi kysyin, että varmasti ongelman synnyn hahmottaminen voi auttaa pääsemään siitä eroon.

Voihan sitä järkeillä, että toisen tunteet ovat toisen tunteita, eikä niiden pitäisi antaa vaikuttaa niin voimakkaasti, mutta herkkänä ihmisenä se tuskin auttaa. Ehkä kannattaa ennemmin miettiä omaa tunnepuolta, siis mistä johtuu se, että reagoit niin herkästi toisten tunteisiin.

Terv. kyökkipsykologi

Minäkin luullakseni ymmärrän ja minullakin on vähän samoja "oireita", mutta ei ehkä noin paljon. Ei tuo minusta tee sinusta heikompaa tai huonompaa ihmistä. Itse asiassa sinä taidat olla vahvempi, kun kestät tuollaista. 

Tuli mieleen, minun ei pitäisi koskaan lukea uutisia, koska aina kun jollekin on sattunut jotain kamalaa, niin kuvittelen itseni sen ihmisen tilaan ja minulle tulee aivan käsittämättömän huono olo. Ja se saattaa kestää pitkään. Vieläkin jos mietin Konginkangaan bussionnettomuutta, niin tulee niin kamala olo onnettomuudessa kuolleiden läheisten puolesta. Ja tietysti niiden kuolleidenkin puolesta. 

Lue kirja David Goleman: Sosiaalinen äly, niin saat selvityksen ominaisuuteesi. Tuo on täysin luonnollinen reaktio (johtuu aivojen peilisoluista), mutta esiintyy tietenkin eri ihmisissä eri vahvuisena (toinen ääripää asperger-tyylinen, toinen ääripää "imee" kaikki tunteet, suurin osa keskivälillä).

Mulla on sama, mutta ei ihan yhtä vahvana. Koska minussa on myös analyyttinen puoli vahva kouluttaudun terapeutiksi. Ehkä taiteilijana ominaisuudesta olisi myös hyötyä.

Täällä myös yksi, jolla sama piirre+myöskin analyyttisempi puoli tasapainottamassa. Erityisen herkkyyden katson omalla kohdallani liittyvän juurikin varhaisen lapsuusajan ongelmallisiin kasvuolosuhteisiin ja äiti-lapsisuhteen epämääräisyyteen.

Äidin kyvyttömyys ottaa lapsi osaksi itseään aiheuttaa lapselle vaikeuksia kokea itsensä erilliseksi yksilöksi: minä ja äiti olemme yhtä=minä olen erillinen muusta maailmasta. Kasvattajan epävarmuus/haluttomuus suhtautua lapsen kehoon/tunteisiin ei auta lasta tuntemaan/tunnistamaan omaa kehoaan ja tunteitaan;

sen sijaan saatetaan odottaa lapsen huomioivan vanhemman tai muiden ihmisten tunteita ja toiveita. Rajat ovat epäselvät tai niitä ei ole ensinkään.

Tämänkin ominaisuuden kanssa oppii elämään. Ja kyllä, siitä voi olla myös hyötyä.

Kyllä tunnistan näitä, mutta olen myös varma että helpottaa eli lievenee ajan kanssa. Tuo ns kylmä vaikkakin tahattomasti, äiti , on ollut tääläkin, lapsuudesta muistaa enemmän kaipuuta läheisyyteen ja ymmärtämiseen kuin niihin mitä omille lapsille nyt annan, fyysistä läheisyyttä ja henkisesti lähellä myös. äidin rooli on todellakin elämän voima. Kumpa miehet, aviopuolisotkin, enemmän tämän tajuaisivat

Kiitos ihanasta ketjusta. Oli valaiseva keskustelu. Ei varmasti joka tallaajalle, mutta minua kosketti.