Minun tyttäreni paras ystävä

Surullista, että noin tapahtuu. Toivottavasti tyttäresi voi jo paremmin.

Aikuiset hylkäävät eronneita ja syöpäpotilaita, mollaavat homoseksuaaleja jne.

Monet ihmiset ovat hyvin raadollisia.

Itse olen hylännyt masennusta sairastavan ystäväni (myönnän emme kommunikoi usein). 

Myönnän ilmoitin raskaudestani tekstiviestillä. Soittelimme muutamia kertoja raskauden aikana, näimmekin kerran kaksi, mutta kun hän ei kommentoinut mitenkään raskauttani, en kommentoinut minäkään.

Kun vauva syntyi lähetin vauvasta ekana kuvia hänelle ja hän raivostui, että miksi en ole kertonut, että ootan vauvaa. Että luuli, että olemme ystäviä ja tämä on alhaisinta mitä ystävä voi tehdä. Älä ota minuun koskaan yhteyttä enään.

Siinä oli meidän ystävyys, en ole kuullut naisesta mitään tuon jälkeen. Siitä on nyt 8 vuotta aikaa. Usein mietin mitä hänelle kuuluu, mutta en kehtaa soittaa, kun hän kielsi asian.

Masentuneen omaisena, sukualisena, ystävänä on erittäin raskasta olla ja se osa vaatii aikamoista tasapainoa ja jaksamista. Ei ole ihme, että saman ikäinen ihminen ei jaksa toisen persoonallisuuden muuttumista, toisen kannattelua, yksipuolista ystävyyttä ja toivottomuutta katsella. Ei aina jaksa aviopuolisokaan.

Psykiatriset sairaudet ovat äärimmäisen raskaita omaisille, usein hekin tarvitsevat itselleen apua, jotta jaksavat elää sairastuneen rinnalla. Älä missään nimessä ole niin ymmärtämätön ja epäkypsä äiti, että syyttäisit kesken väsynyttä ystävää.

Ei kaikki (varsinkaan nuoret) osaa suhtautua masennukseen, kun siitä ei itse ole kokemusta. Voi olla että hänelle vain tuli avuton olo ja vetäytyi siksi tilanteesta, tai ajatteli tyttäresi tarvitsevan omaa rauhaa. Tai sitten hänelle itselleen tuli asiasta sellainen "taakka" ja tuntui liian raskaalta. Niin tai näin, pistäisin iän piikkiin olettaen että nuoria ihmisiä kyseessä.