Hylkäsin oman elämäni mieheni vuoksi, kysyttävää?
Tajusin jo aikoja sitten, että heippa vaan joillekin omille unelmille. Mutta onhan minulla lapset. Muuten lista jääkin lyhyeksi. :/
Kommentit (15)
Sama täällä ja kuukauden päivät olen potenut sellaista kriisiä etten tiedä enää mistään mitään.
Miten olet varautunut mahdolliseen eroon? Oletko tyytyväinen noin elämääsi?
Itse en uskaltaisi enkä edes haluaisi tehdä moista.
Ei tavallisella kansalaisella ole mitään oman elämän unelmia olemassakaan.
On vain työ. Suurin osa kansalaisista on sellaista tykinruokaa että ainoa oma elämä ja unelma on alkoholi ja hyvä ruoka. Sitä korkeammalle ette lennä.
TURHA MIESTÄ TAI LAPSIA ON SYYTTÄÄ. OVAT SAMASSA VENEESSÄ.
Jos olisin varautunut eroon niin en olisi edes tässä enää. En ole tyytyväinen lainkaan. ap
Sama täällä. Oma elämä ja identiteetti menetetty, olen tulossa oikeasti hulluksi ja haaveilen yksinasumisesta rivitalossa.
Miten te olette tuohon jamaan päätyneet? Onko kyse tarkoituksella tehdystä valinnasta vai vahingossa ajautumiseta vai pakosta ja alistamisesta? Oletteko aikoneet ottaa elämänne takaisin omiin käsiinne?
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 20:25"]
Sama täällä. Oma elämä ja identiteetti menetetty, olen tulossa oikeasti hulluksi ja haaveilen yksinasumisesta rivitalossa.
[/quote]
Niinpä. Ei voi mennä kovin vahvasti jos tavallaan muka kadehtii jopa yh-äitejä. Minulta ei vaadita mitään, en oikein saa edes tehdä mitään. Oon vaan ja lasten kanssa. Aikuisten ystävieni kanssa juttelen puhelimessa ja näenkin joskus harvoin, mutta lähinnä hoidan lapsia ja huuhailen netissä. En tiedä mikä zombi olisin ilman lapsia. ap
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 20:29"]
Miten te olette tuohon jamaan päätyneet? Onko kyse tarkoituksella tehdystä valinnasta vai vahingossa ajautumiseta vai pakosta ja alistamisesta? Oletteko aikoneet ottaa elämänne takaisin omiin käsiinne?
[/quote]
Koska ajattelin edustusvaimona olon kivaksi ja helpoksi. Kai minä oon vähän reppana vaan. Koulukin jäi siinä.. ap
murheellinen ketju! mikä nykyajan naisia vaivaa? ei enää avioliitto ja lapseltaan riitä. mitä te viellä haluatte? itse olen naimisissa, ei täydellisessä mutta onnellisessa liitossa ja kolmen lapsen äiti. en voi mitenkään sanoa, että ilman lapsia ja miestä elämäni olisi parempaa. lapseni ovat minulle kaikki kaikessa enkä sekunttiakaan ole miettinyt, että heidän tai mieheni vuoksi menetin oman elämäni.
Ap, ymmärrän sinua täysin.
Itse olen tehnyt samat ratkaisut ja nyt kaduttaa.
Itse kyllästyin siihen "edustusvaimon"-rooliin ja jätin mieheni.
Avioehto oli tietysti ja rahallisesti en hyötynyt erosta mitään, en sitä toki odottanutkaan.
Sitä ennen olin siis jättänyt koulut kesken, hyvän työpaikan, myynnyt asuntoni jne.
Tässä sitä nyt ollaan....toisaalta nyt on kaikki tiet avoinna. Aika haastavalta vaan tuntuu aloittaa kaikki lähes alusta ja tyhjästä. Yksi lapsi on ja paljon aikaa miettiä että mitäs nyt?
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 20:25"]
Sama täällä. Oma elämä ja identiteetti menetetty, olen tulossa oikeasti hulluksi ja haaveilen yksinasumisesta rivitalossa.
[/quote]
Niinpä. Ei voi mennä kovin vahvasti jos tavallaan muka kadehtii jopa yh-äitejä. Minulta ei vaadita mitään, en oikein saa edes tehdä mitään. Oon vaan ja lasten kanssa. Aikuisten ystävieni kanssa juttelen puhelimessa ja näenkin joskus harvoin, mutta lähinnä hoidan lapsia ja huuhailen netissä. En tiedä mikä zombi olisin ilman lapsia. ap
[/quote]
Mitä vikaa yh-äideissä? Onko yh-äiti huonompi kuin naimisissa/parisuhteessa oleva äiti? Tarviiko yh jonkun perustelun ja sitten valkataan, onko hyvällä syyllä yh vai miten? Ei yh tarkoita luuseria, päihde- ja tai mielenterveysongelmaista vaan yksinhuoltajaa ja yhteishuoltajaa.
Hmm...tuntuu hieman samalta - olin niin rakastunut, ettei alussa haitannut se, että joudun jättämään sukulaiset ja ystävät kauas. Suostuin muuttoon miehen kotiseudulle, vaikka olisin voinut hyvin vaatia muuttoa jonnekin omalle kotiseudulleni tai johonkin välimaastoon lähemmäs omaa entistä kotiseutuani. Lopputuloksena olen vähitellen menettänyt vanhat ystäväni, koska en pysty heitä kovinkaan usein tapaamaan. Periaatteessa kaikki on ihan ok mutta silti ahdistaa koko ajan ja haluaisin palan entistä elämää takaisin....
Ajattelen itse niin, että minä olen itse vastuussa oman elämäni suunnasta ja onnellisuudesta. Tyhmiä valintoja tuli tehtyä, mutta ne tuntuivat silloin oikeilta.
Nyt on vaan aika ottaa oma elämä takaisin ja omiin ohjaksiin. Helpppoa se ei varmasti tule olemaan, mutta mikä tässä maailmassat niin helppoa olisi.
En enää halua vain olla elossa, haluan myös elää.
Yritän välttää samaa, en luota miehiin niin paljon, että voisin noin tehdä.