Pelkään olevani narsisti.

Kaikki alkoi parisen vuotta sitten, kun huomasin ajattelevani olevani niin kaunis ja ihana, peilailin omia kasvojani peilistä aina puolisen tuntia kerrallaan. Välillä pidin peiliä lähettyvillä ihan vain sen vuoksi. Uskoin kaikkien miesten haluavan minua. Pidin itseäni muiden yläpuolella. Joskus ajattelin olevani enkeli. Kaunis, vaalea, sinisilmäinen enkeli. Se joka pelastaa muita ihmisiä. Pidin itseäni hyvin rikkaana ja usein myös kehuskelin sillä. Hankin kalliita koruja ja vaatteita.

Sukuuni ilmestyi eräs ihminen, jonka pelkäsin olevan minulle uhka. Luulin hänen vievän minun paikkani, ajattelin kaikkien muiden pitävän hänestä enemmän. Halusin, että kaikki ihailivat minua. Minua eikä häntä. Ajattelin olevani parempi ihminen kaikin tavoin. Olin mustasukkainen ja kateellinen.

Olin menettänyt läheisemmän ja rakkaimman ystäväni sairauden kautta taivaaseen. Reagoinko tällä tavoin, vai onko minussa oikeasti narsistisia piirteitä? Tiedän olleeni hirveä ja väärässä. Kadun sitä, millainen olen ollut.