Eroa miettivät/ oman ajan haaveilijat
Odottakaa siihen saakka kun nuorin lapsi on kolme-neljä vuotias. Sitten alkaa helpottamaan. Älkää luovuttako ennen sitä! (Jos vaan mies ei ole alkkis tai vaimon hakkaaja)
Jutelkaa puolison kanssa ja jakakaa tuntemuksia. Olkaa perheen kanssa paljon ennemmin kuin juoksette ja huutelette oman ajan perään. Ja kotona olevat, hommatkaa joku harrastus, käsityöt, askartelu, puutarhanhoito tms. että saatte muuta ajateltavaa! Ja keskittykää hyvään perheessänne ja parisuhteessanne.
Tsemppiä! I 'AM RISING LIKE A PHEONIX! ;) Alkaa taas elämä maistumaan!
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 22:39"][quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 22:21"][quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 22:18"]Et oo tosissas?!
[/quote]
Olen tosissani. Tiedän että kuullostaa kamalalta. Mies sanoi muutaman kerran ettei häntä voida nakittaa lapsenvahdiksi... siis kun hoidin jotain asioita. Jos ei voi olla "lapsenvahtina" neljä tuntia kun olen asioilla niin miten se hoitaa lapset koko illan jos menen iltavuoroon?
[/quote]
No teidän tapauksessa ero kuulostaa olleen aiheellinen. Eihän nyt lasten isä toimi minään lastenvahtina! Sehän nyt vaan kuuluu myös isälle viettäö aikaa toisinaan lasten kanssa. Näkeekö isä lapsiaan vielä?
[/quote]
Näkee lapsia välillä muutaman tunnin kerralla.Vannoo että olisi asiat sujunut jos en olisi lähtenyt... haluaa meidät takaisin. "Suree" ettei näe vauvan kehitystä. Kiva.
Olisi sitten nauttinut meidän seurasta kun oli vielä mahdollisuus. Ei ole kivaa uhmaikäisen kanssa taistella iltatoimet läpi vauva sylissä huutaen vaikka kotona on toinenkin aikuinen.
Joskus ei valitettavasti kannata jäädä odottamaan että lapset kasvaa...
[/quote]
Oon pahoillani sun puolesta :( Mutta sulla alkaa joka tapauksessa elämä helpottamaan pikku hiljaa myös kun lapset kasvaa :) Ei ole enää niin vahdittavia tai sussa kiinni koko ajan. Tsemppiä sulle jatkoon! :)
Ap
Kiitos! Piristit päivääni! Olet ihana ihminen :)
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 21:39"]Kiitos! Piristit päivääni! Olet ihana ihminen :)
[/quote]
Oi mahtavaa jos tuntui siltä! Todella mukava kuulla :)
Jos parisuhde on ollut onnellinen ja tasapainoinen ennen lapsia, ei siitä saisi lähteä ennen kuin lapset ovat kouluikäisiä. Pikkulapsiaika ei ole normaali tila ja se meneekyllä ohi.
Jepjep. Minä olen kai sitten todella paska ihminen. Kahdesta miehestä eronnut kun vauva ollut vaan muutaman kuukauden ikäinen. Nyt kahden lapsen yksinhuoltajana on helppoa. Omaa aikaa ei ehkä ole mutta ei sitä kyllä parisuhteessakaan ikinä saanut. Yksinhuoltajana työn määrä on pienempi kun ei tarvii miehenkin paskoja siivoilla ja pyykkäillä.
Jos parisuhde on jo ennestään epävakaa, niin lapsi ei sitä kyllä pelasta.
Tai sitten jättää lapsen hankkimatta ja elää vapaata ja mielekästä elämää koko ajan. :)
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 21:52"]Tai sitten jättää lapsen hankkimatta ja elää vapaata ja mielekästä elämää koko ajan. :)
[/quote]
Ei ne lapset sitä mielekästä elämää estä :)
Omaa aikaa saa kun lähtee viikonlopuksi pois, ei tarvitse erota. Minä kävin yksin siskolla ja mökillä rentoutumassa parin kuukauden välein, mies oli lasten kanssa kotona.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 21:41"]Jos parisuhde on ollut onnellinen ja tasapainoinen ennen lapsia, ei siitä saisi lähteä ennen kuin lapset ovat kouluikäisiä. Pikkulapsiaika ei ole normaali tila ja se meneekyllä ohi.
[/quote]
Juuri tätä tarkoitin! Ei saa luovuttaa vielä pikkulapsiaikana! Olen niin onnellinen ettei me luovutettu. Pikku hiljaa alkaa se sama entinen parisuhde hiipiä takaisin. Olen onnellinen :)
Muutenkin vauva-aikaan ja pikkulapsiaikaan on MOLEMMAT (vaikka mies kävisi "vaan" töissä) todella väsyneitä, tulee tiuskaistua helpommin, suututtaa pienetkin asiat (esim toisen jättämät likaiset sukat), ei jaksa mitään varsinkaan seksiä usein. Miestäkin pelottaa tekeekö nyt tarpeeksi kun tuo leivän pöytään, pitäisikö tehdä enemmän, kun vain jaksaisi.. Työmatkalla muistaa ai niin ne hiton sukat jäi, kotona vaimo vie omia pyykkejä muttei suutuspäissään vie miehen. Se olisi liikaa vaadittu. Vai olisiko..?
Eli koittakaa säilyttää yhteys, vaikka se välillä katkeiliski. Jonain päivänä kuuluu taas kirkkaasti ja läheltä ;)
Ap
Eivät lapset noin kamalia ole, pikkulapsiaika on mukavaa jos ei tee siitä jotain kotityövaltataistelua.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 21:52"]
Tai sitten jättää lapsen hankkimatta ja elää vapaata ja mielekästä elämää koko ajan. :)
[/quote]
Itselleni en näe mielekästä elämää ilman lapsia.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 21:56"][quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 21:41"]Jos parisuhde on ollut onnellinen ja tasapainoinen ennen lapsia, ei siitä saisi lähteä ennen kuin lapset ovat kouluikäisiä. Pikkulapsiaika ei ole normaali tila ja se meneekyllä ohi.
[/quote]
Juuri tätä tarkoitin! Ei saa luovuttaa vielä pikkulapsiaikana! Olen niin onnellinen ettei me luovutettu. Pikku hiljaa alkaa se sama entinen parisuhde hiipiä takaisin. Olen onnellinen :)
Muutenkin vauva-aikaan ja pikkulapsiaikaan on MOLEMMAT (vaikka mies kävisi "vaan" töissä) todella väsyneitä, tulee tiuskaistua helpommin, suututtaa pienetkin asiat (esim toisen jättämät likaiset sukat), ei jaksa mitään varsinkaan seksiä usein. Miestäkin pelottaa tekeekö nyt tarpeeksi kun tuo leivän pöytään, pitäisikö tehdä enemmän, kun vain jaksaisi.. Työmatkalla muistaa ai niin ne hiton sukat jäi, kotona vaimo vie omia pyykkejä muttei suutuspäissään vie miehen. Se olisi liikaa vaadittu. Vai olisiko..?
Eli koittakaa säilyttää yhteys, vaikka se välillä katkeiliski. Jonain päivänä kuuluu taas kirkkaasti ja läheltä ;)
Ap
[/quote]
Ihanaa että teillä meni hyvin. Kukaan ei voi kumminkaan ennustaa tulevaa. Esimerkiksi minä en pystynyt ennustamaan tuleeko mies auttamaan lasten kanssa oikesti vai ei kun päiväkoti pitää aloittaa. Tässä iso riski. Jos ei auta meillä ei olisi ollut oikeus vuropäivähoitoon miehen työvuorojen takia.
Jos menen töihin ja mies ei auta olisin todella kuseessa lasten ja töitteni takia. .. erosin. Nyt minulla on yksin oikeus vuropäivähoitoon ja ei tarvii jännityksessä odottaa milloin koko paska leviää.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 22:02"][quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 21:56"][quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 21:41"]Jos parisuhde on ollut onnellinen ja tasapainoinen ennen lapsia, ei siitä saisi lähteä ennen kuin lapset ovat kouluikäisiä. Pikkulapsiaika ei ole normaali tila ja se meneekyllä ohi.
[/quote]
Juuri tätä tarkoitin! Ei saa luovuttaa vielä pikkulapsiaikana! Olen niin onnellinen ettei me luovutettu. Pikku hiljaa alkaa se sama entinen parisuhde hiipiä takaisin. Olen onnellinen :)
Muutenkin vauva-aikaan ja pikkulapsiaikaan on MOLEMMAT (vaikka mies kävisi "vaan" töissä) todella väsyneitä, tulee tiuskaistua helpommin, suututtaa pienetkin asiat (esim toisen jättämät likaiset sukat), ei jaksa mitään varsinkaan seksiä usein. Miestäkin pelottaa tekeekö nyt tarpeeksi kun tuo leivän pöytään, pitäisikö tehdä enemmän, kun vain jaksaisi.. Työmatkalla muistaa ai niin ne hiton sukat jäi, kotona vaimo vie omia pyykkejä muttei suutuspäissään vie miehen. Se olisi liikaa vaadittu. Vai olisiko..?
Eli koittakaa säilyttää yhteys, vaikka se välillä katkeiliski. Jonain päivänä kuuluu taas kirkkaasti ja läheltä ;)
Ap
[/quote]
Ihanaa että teillä meni hyvin. Kukaan ei voi kumminkaan ennustaa tulevaa. Esimerkiksi minä en pystynyt ennustamaan tuleeko mies auttamaan lasten kanssa oikesti vai ei kun päiväkoti pitää aloittaa. Tässä iso riski. Jos ei auta meillä ei olisi ollut oikeus vuropäivähoitoon miehen työvuorojen takia.
Jos menen töihin ja mies ei auta olisin todella kuseessa lasten ja töitteni takia. .. erosin. Nyt minulla on yksin oikeus vuropäivähoitoon ja ei tarvii jännityksessä odottaa milloin koko paska leviää.
[/quote]
Et oo tosissas?!
Et oo tosissas?!
[/quote]
Olen tosissani. Tiedän että kuullostaa kamalalta. Mies sanoi muutaman kerran ettei häntä voida nakittaa lapsenvahdiksi... siis kun hoidin jotain asioita. Jos ei voi olla "lapsenvahtina" neljä tuntia kun olen asioilla niin miten se hoitaa lapset koko illan jos menen iltavuoroon?
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 22:18"]Et oo tosissas?!
[/quote]
Olen tosissani. Tiedän että kuullostaa kamalalta. Mies sanoi muutaman kerran ettei häntä voida nakittaa lapsenvahdiksi... siis kun hoidin jotain asioita. Jos ei voi olla "lapsenvahtina" neljä tuntia kun olen asioilla niin miten se hoitaa lapset koko illan jos menen iltavuoroon?
[/quote]
No teidän tapauksessa ero kuulostaa olleen aiheellinen. Eihän nyt lasten isä toimi minään lastenvahtina! Sehän nyt vaan kuuluu myös isälle viettäö aikaa toisinaan lasten kanssa. Näkeekö isä lapsiaan vielä?
Minullekin selvisi totuus miehestä vasta pikkuvauva-aikaan. Mies ei halunnut osallistua ja lähti lopulta itse, lapsi oli alle 2v. Tässä ketjussa on viisaita asioita paljon, kun vaan muistatte, että tarvitaan tilanteet on erilaisia, ja ihmiset.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 21:53"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 21:52"]Tai sitten jättää lapsen hankkimatta ja elää vapaata ja mielekästä elämää koko ajan. :)
[/quote]
Ei ne lapset sitä mielekästä elämää estä :)
[/quote]
Kyllä tuntuvat estävän. :)
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 22:21"][quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 22:18"]Et oo tosissas?!
[/quote]
Olen tosissani. Tiedän että kuullostaa kamalalta. Mies sanoi muutaman kerran ettei häntä voida nakittaa lapsenvahdiksi... siis kun hoidin jotain asioita. Jos ei voi olla "lapsenvahtina" neljä tuntia kun olen asioilla niin miten se hoitaa lapset koko illan jos menen iltavuoroon?
[/quote]
No teidän tapauksessa ero kuulostaa olleen aiheellinen. Eihän nyt lasten isä toimi minään lastenvahtina! Sehän nyt vaan kuuluu myös isälle viettäö aikaa toisinaan lasten kanssa. Näkeekö isä lapsiaan vielä?
[/quote]
Näkee lapsia välillä muutaman tunnin kerralla.Vannoo että olisi asiat sujunut jos en olisi lähtenyt... haluaa meidät takaisin. "Suree" ettei näe vauvan kehitystä. Kiva.
Olisi sitten nauttinut meidän seurasta kun oli vielä mahdollisuus. Ei ole kivaa uhmaikäisen kanssa taistella iltatoimet läpi vauva sylissä huutaen vaikka kotona on toinenkin aikuinen.
Joskus ei valitettavasti kannata jäädä odottamaan että lapset kasvaa...