En jaksa tätä elämää

Aamusin herään viideltä töihin, mies herää joskus 8-9 aikaan. Olen kotona vähän ennen klo 18, mies siinä klo 20 hujakoilla. Jaksan valvoa hädin tuskin kymmeneen kun on pakko mennä nukkumaan. Mies valvoo arjet läpeensä klo 24 - 01 saakka, ramppaa asunnossa ees taas, usein en pysty nukkumaan. Oon ihan rättipoikki!

Kaikki kodinhoito jää mulle, oon niin helv*tin kypsä tähän. Pyykkääminen, astiat, ihan kaikki.

Mies tuli tänäänkin puol ysi kotiin. Lämmitti saunan ja kysyi kymmenen maissa menenkö mukaan, en kertakaikkiaan jaksa. Nyt se istuu sitten yksin tuolla saunassa ties kuin myöhään.

En jaksa tätä menoa enää kauaa. Olen katsellutkin jo asuntoja. Mun elämässä ei ole mitään muuta kuin nukkuminen, työ ja kodin hoito. Olen kuin robotti, päivästä toiseen. Ei meillä parisuhdeaikaakaan jää mitään.

Toisekseen mikä tekee sen, että mun vähä vapaa-aika on jotenkin arvottomampaa kuin miehen, että hän saa olla vaan ja minä teen kaiken? Oon Niin poikki, töissä sanat pätkii, oon tiuskinutkin siellä. En vaan jaksa!