Pariskunta ja tärkeysjärjestys >:(
Nyt meni mulla hermot lopullisesti. Mies pitää mua elämässään tärkeysjärjestyssijalla 821. Tarkoittaen sitä, että minua hän ei ehdi nähdä (emme asu yhdessä), mutta KAIKKEA muuta hän ehtii tehdä vapaa-ajallaan. Minä olen viimesijainen vaihtoehto ja kaikki meidän suhteessa tapahtuu HÄNEN aikatalunsa mukaan. Ja nyt mulle vaan riitti. Mulle mies on ollut aina ykkönen tai ainakin kakkonen, pakollisten työkuvioiden jälkeen. Huomioin häntä ja suunnittelen myös miehen menojen mukaan asiani, jotta ehtisimme viettää aikaa yhdessä. Minua ei huomioda ollenkaan. Tätä on kestänyt jo hyvin kauan, puolisen vuotta. Mies ilmoittaa miten hänen aikataulu menee ja ehdottaa tapaamista viikon päähän. Ihanko tosi. "kun on sali ja jaskaa pitää nähä ja siivota ja käydä kaupassa ja pertti tulis kahville ja niin edelleen." Tämäkö on seurustelua?! Juu toki omia menoja on oltava, mutta onko liikaa vaadittu nähdä edes kerran, JOPA KAKSI KERTAA viikossa?! Ja sitten kun olemme yhdessä, mies ei jaksa/halua tehdä mitään. On niin väsynyt. Kumma kun kavereidensa kanssa hän vaan jaksaa. Koen liikaa yksinäisyyttä ja omien tarpeideni mitatöimistä. Haluan miehen, jolle olen yhtä tärkeä kuin mitä hän on minulle.
Että voi ottaa nuppiin. Nyt on entinen suhde, mulle vaan riittää tämä paska.
Kommentit (9)
Aikansa oli vaikka mitä hyvää, enää ei mitään :) Liian kauan jaksoin odottaa ja miettiä "jospa se siitä", mutta ei se siitä. Päinvastoin.
Sille on aina aikaa, mitä pitää tärkeänä.
^Sitä minäkin. Ja onneksi mä nyt viimeistään tajusin, etten ole hänelle tärkeä. Jollekulle muulle varmasti olen sitten aikanaan.
ap
Tuo on totta että sille on aikaa mitä pitää tärkeänä, mutta olen huomannut myös omassa parisuhteessani (etäsuhde myös), että mies on vaan välillä totaalisen ajattelematon, eikä osaa asettua toisen asemaan. Kun sadatta kertaa otin asian puheeksi ja sanoin, että mulle kiitos riittää tää suhde, en ole tällästä vailla. Ottipa vihdoin asian todesta ja on on moneen kertaan myöntänyt ettei ole ole ollut kohtaani reilu ja sanoi myös että osa johtunee sittä ettei voi naisiin luottaa (ex-vaimo petti parin vuoden yhdessäolon jälkeen) ja siksi ei halua liikaa toisen varaan asettua ja pelkää että taas tapahtuu jotain ikävää ja siksi ei halua satasella sitoa itseään suhteeseen. Kun tuon sai sanottua, on asiat muuttuneet aikalailla paljon, ja hyvään suuuntaan :)
Kiva kuulla, että teillä ratkesi noin hienosti! :) Itse olen selvittänyt samaa asiaa nyt jo liian pitkän aikaa, miestä ei vaan kiinnosta. Vaikka miehen mielestä mitään ongelmaa ei olisikaan, niin mun mielestä on. Minä en voi olla tämmöisessä suhteessa. Jos mies voi, niin etsiköön toisen saman henkisen ja viettäkööt sitten näitä 4krt/kk suhde-iltamiaan! Minä haluan edetä ja minä haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Murh
Olen mielummin yksin kun näin heikossa suhteessa.
ap
Minä just lähipäivinä miesystävälleni totesin etten halua liian vakavaa suhdetta, en halua joka ilta soitella en halua että joka viikonloppu menee hänen kanssaan. haluan että on muutakin elämää. Tajuanhan jo itsekin etten ole miehestä tarpeeksi kiinnostunutkoska näin haluan toimia, harmi vaan kun mies ei tainnut tätä vielä tajuta.
Ap, jos paljastan, että tuohon meni aikaa 5v!! Monia eropäätöksiä tein, jätin vastaamatta viesteihin jne kun en vain jaksanut tuota itsekästä suhdetta. Kuitenkin rakkaus vaan kasvoi miestä kohtaan ja en tiedä miten nyt voisin jos mies ei olisi ottanut asiaa todesta. Tottakait välillä mietin, että millon herään tästä unesta ja mies palaa takaisin ennalleenm, mutta ainakin nyt tämän 7kk on mennyt hienosti ja yhteenmuuttoa suunnitellaan, mutta se ei toistaiseksi aivan heti onnistu eri paikkakunnilla olevien töidemme takia....mutta tietoisuus yhteisestä tulevaisuudesta jo lämmittää. Eilen sain mieheltä 23 sähköpostia....ihan oikeasti.....oli yksi mieltä kaihertanut asia setvimättä ja hän halusi selvittää sen perinjuurin. Nyt uskon, että myös hän on tosissaan :)
6.
Numero 8, sinä ainakin olet itsellesi rehellinen. Ehkä kannattaa sanoa miehellekin, jotta hän tietää missä suhteenne menee..
Nro 6(9), onneksi asiat kääntyi sinun parhaaksi! joskus se ottaa aikansa ja useinhan vasta tajuaa mitä on ollut, kun sen on menettänyt. Minä tajusin kyllä suhteen arvon seurustellessamme, mies ei. EN aio jäädä kuuntelemaan JOS hän haluaakin korjata asioita. Puolessa vuodessa ois hänen pitänyt tajuta. :D
ap
Mitä hyvää tossa miehessä oli? :D