Lue keskustelun säännöt.
tyttölasten äidit
31.03.2014 |
Olen aviopuolisoni kanssa puhuneet siitä, että alkaisimme yrittämään lähivuosina lasta. Minua kuitenkin huolettaa kovasti eräs asia: en usko että osaisin olla hyvä äiti tytölle!
Minun äitini hankki lapsia vanhemmalla iällä hädissään ja on minulle sen myöntänytkin, ettei ole osannut olla äitinä minulle. Ei siis todellisuudessa halunnut lapsia kuitenkaan.
Minulle ei ole kehittynyt hyviä välejä äitini kanssa ja olen kärsinyt kovasti siitä, etten ole saanut laisinkaan positiivista naisen mallia.
En osaa samaistua tyttökavereideni ongelmiin tai koe laisinkaan olevani heidän kanssaan samalla aaltopituudella. Monesti nuorempana toivoin olevani poika, koska vihasin sitä naiseutta äitini edusti. Itsekästä, hölmöä, tunteetonta raukkaa. En halua olla kuin hän.
Pelkään siis sitä että alkaisin toistaa tahtomattani äitini luomaa mallia jos saisin tyttären.
Haluaisin tulla paremmaksi äidiksi kuin hän. Ymmärtää ja auttaa.
Onko teillä saman tyyppisiä kokemuksia/tuntemuksia ollut? Minkälainen äiti sinusta lopulta tuli?
Kiitos avusta kaikille jo etukäteen. :)
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole ollut samanlaisia tuntemuksia. Mutta...
Tästä se tie aikuiseksi ja äitiyteen kasvamiseen voisi vaikkapa kohdallasi alkaa. Sinä tietoisesti haluat kuitenkin olla hyvä äiti, ymmärrät missä oma äitis meni vikaan ja pelkäät ehkä jopa menneisyyttäsi. Koska sinä ymmärrät nuo asiat, niin ei sinulla ole mitään hätää. Jos sinulle siunaantuisi tyttölapsi, niin sinä voisit olla hänelle juuri niin hyvä äiti kuin ihan itse haluat. Ei oma huono menneisyys tarkoita sitä, että et voisi olla itse parempi. Varmasti voisit.
Jos epävarmat tunteesi jatkuvat pienen itsetutkiskelun jälkeenkin, niin ehkä kannattaisi vielä lykätä sitä lasten saamisen yrittämistä.