Onko sinulle koskaan käynyt niin, että sinuun olisi ihastunut

On useammankin kerran. Joka kerta olen sössinyt alkaneen jutun (en tiedä olisiko ne kehkeytyneet lopulta suhteiksi) omaan epävarmuuteeni. Olen seurustellut vain suhteellisen rasittavien ja moniongelmaisten miesten kanssa ja pettänyt niistä jokaista. (Ajattelin kyllä muuttua..)

On, hyvä tyyppi mutta ihan liian komea. Naisia pörräsi ympärillä ihan vaivaksi asti. Lopputulema avioliitto joka kestää ja kestää vaikka moni muuta luuli!

Monesti :O

Kun olin 21 niin työpaikallani minuun ihastui esimieheni (26v). Tyyppi oli luonteeltaan sellainen, että ei ikinä töissä puhunut yksityisasioistaan eikä myöskään sellaisia kysellyt muilta. Oli todella asiallinen ja eikä koskaan mitenkään osoittanut mitään ihastumisen merkkejä, ennen kuin sitten pyysi minua kahville. Hänen kanssaan olenkin naimissa :D

Sittemmin myös myöhemmin työpaikoilla on ollut tällaisia tapauksia, mutta olen kohteliaasti kieltäytynyt aina, kun joku on ehdotellut jotakin. Mutta joka kerta on tullut kyllä ihan puun takaa.

Viimeisimmäksi kyllä yllätyin eniten siitä, kun mieheni paras kaveri avautui minulle, että siitä asti, kun rupesin deittailemaan miestäni, hän on unelmoinut minusta. Tämä oli jo järkyttävää. Kyseinen mies on tyttäremme kummi ja tunnen siksi hänen naisytävänsäkin hyvin. Mies on toki aina ollut kohtelias ja charmantti, mutta en kokenut, että hän olisi sitä mitenkään erityisen paljon juuri minulle. Sitten viime vuoden juhannuksena tästä minulle pienessä hiprakassa vuodatti, kuinka hän on ollut jo vuosia miehelleni kateellinen ja kuinka olisin hänen unelma naisensa. Pistin hetkeksi aikaa välimme jäihin ja kerroin miehellenikin, mutta en halunnut kuitenkaan tehdä asiasta numeroa. Juttelimme asian halki ja olemme edelleen kaikki hyviä ystäviä ja hän mitä mainioin kummi :)

Olin jonkin aikaa ihastellut erästä suosittua, pitkää, urheilullista nuorta miestä. Tiedettiin toisemme veljeni kautta. Veljeltä tietty udellut kaikki mahdolliset ja mahdottomat. Ei ne mitään bestiksiä olleet, samalla luokalla ja silloin tällöin nähtiin.

Mä olin amis rokkipeikko, etten osannut kuvitella itteäni tuommoisen lukiopojan kanssa. Ihastuin, mutten edes halunnut viedä asiaa eteenpäin maailmat olivat niin erilaiset.

Niin siinä sitten kävi, että kerran juteltiin pitkään ja hauskaa oli. Paljastu, että ollaan piilonörttejä kumpikin ja huumorintaju oli nappiin. Tunnustin siinä ihastukseni. Hän lähti samantien oletin, että karkuun.

Meni pari viikkoa, kun nähtiin uudelleen, kun tuo tuli pyytämään anteeksi käytöstään. Hän oli lähtenyt karkuun, mutta eri syystä kuin mä luulin. Hän luuli, kun mulla oli kokoelma miehiä aina ympärilläni, että ne olivat jotain hoitoja. Niin kaksoisveljelläni na mulla oli pitkälti sama kaveripiiri.

Siitä se sitten lähti ja yhä jatkuu 20 vuotta myöhemmin.

Kyllä. 

Nykyinen mieheni :)

Emme varmaankaan olisi tulleet edes tavanneeksi jos ei olisi internetiä ja nettideittejä, olisin itse rankannut hänet "ihaniin, mutta saavuttamattomiin" ulkonäkönsä sekä taustansa takia. Mutta vaihdoimme viestejä kiihtyvällä tahdilla aikanaan, sen jälkeen tapasimme ja olemme olleet yhdessä jo vuosia. 

Olen onnekas, kun hän halusi minut :)

on netissä- joku nuorempi mis lähettää sydämiä, vaikka olen yli 50 v- tuntuu jotenkin katrihelenamaiselta...

Kerran nuorena opiskelijana minuun ihastui mies, joka oli varmasti jokaisen naisen unelma ja jokaisen äidin vävysuosikki. Todella komea, todella mukava, kiltti, hvyäsydäminen, kohtelias, kaikille ystävällinen, huumorintajuinen, fiksu, älykäs... ja ties mitä. Ensin tottakai oli hienoa, että tuollainen mies noteerasi mut ja tosi mukavaahan hänen seurassaan oli. En ole koskaan pitänyt itseäni minään kaunottarena, vaikka en nyt järkyttävän pahankaan näköinen ole - tuntui kuitenkin,e ttä mie on vähän "liian komea" mulle. No, sitten kävi niin, että kaikista miehen mahtavista ominaisuuksista huolimatta mä en ollut lainkaan rakastunut. Siis sillä tavalla todella rakastunut siihen mieheen itseensä. Jos olis pelkällä järjellä etsinyt miestä, niin se mies olisi ollut napakymppi, mutta tunteitaan ei voi pakottaa.

Kyllä on, nykyinen mieheni yllätti mut ihastumalla minuun. Olin itse ollut salaa ihastunut häneen jo melkein vuoden. Hän pyysi mut viime syksynä hänen luokseen viettämään iltaa kun tulin takaisin Suomeen lomareissulta. En koskaan enää lähtenyt mihinkään, nyt asutaan yhdessä :) ollaan onnelliset.