Omaa aikaa vanhemmille?

Kun aloin odottaa lastamme tukiverkon ulottumissa, aloin järjestelmällisesti tehdä työtä sen eteen, että saisin edes yhden tuttavan,  jolle voisin uskoa lapseni hoidon. Liityin saatavilla oleviin odottajille suunnattuihin ryhmiin (siis sekä järjestön, että neuvolan kautta), liityin harrastustoimintaan ja lapsen synnyttyä aloin heti käydä äiti-lapsijumpassa, sekä perhekahvilassa. onneksi löytyi kaksi samanhenkistä äitiä, joiden kanssa voimme vuorotella lasten hoidossa toisinaan ja saada hetken aikaa parisuhteillemme.

Sopeutumalla ja kestämällä v...tus. Miehen kanssa ollaan kaksin kun vauva nukkuu. Meillä on kolme lasta pienillä ikäeroilla ja yleensä siinä 6kk jälkeen voidaan jo katsoa jokin leffa kun vauva on mennyt nukkumaan. Sitä ennen vauva on valvonut niin myöhään, että itsekin ollaan menty nukkumaan. Tuonkin jälkeen kyllä vauva on heräillyt ja välillä joutuu jättämään elokuvan myöhemmälle tai sitten katsottu sängyssä samalla kun olen imettänyt vauvaa. Kaikkeen tottuu.

En kaivannut vauva-aikoina omaa aikaa, joten ei sitä tarvinnut järjestääkään. Kävelylenkit tein aina vaunuja työnnellen. Parisuhdetta hoidettiin aina lasten nukkuessa.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 21:34"]

En kaivannut vauva-aikoina omaa aikaa, joten ei sitä tarvinnut järjestääkään. Kävelylenkit tein aina vaunuja työnnellen. Parisuhdetta hoidettiin aina lasten nukkuessa.

[/quote] Myönnetään sinulle hyvä-äitistipendi.

Vauva-aikana yritimme tehdä asioita miehen kanssa kahdestaan vauvan nukkuessa. Kun lapset oli vähän isompia, palkkasimme naapurintytön heitä välillä hoitamaan.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 21:34"]

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 21:34"]

En kaivannut vauva-aikoina omaa aikaa, joten ei sitä tarvinnut järjestääkään. Kävelylenkit tein aina vaunuja työnnellen. Parisuhdetta hoidettiin aina lasten nukkuessa.

[/quote] Myönnetään sinulle hyvä-äitistipendi.

[/quote]

En ole tuo aiempi kirjoittaja, mutta minä ainakin koin olevani hieman huono äiti, kun suorastaan stressasin siitä milloin vauva/taapero pitäisi ekan kerran jättää muutamaksi tunniksi hoitoon. Olin niin kiinni vauvassa (ja imetyksessä), että oikein toivoin, että saisin erästä pakollista (mutta mukavaa) lapsivapaata iltaa siirrettyä mahdollisimman pitkälle.

Isommat lapset olen sitten ihan hyvillä mielin voinut jättää hoitoon sukulaisille (esim. miehen kummitäti ja miehen serkku).

Minäkin olin tosi kiinni lapsessa, enkä jättänyt koskaan hoitoon. Ja Siksi juuri minua ärysttää, että tehdään äitimyyttiä, joka tekee äidistä heti pahan, jos joskus haluaa lapsettoman hetken vaikka sen puolison kanssa.

Hyvä parisuhde on kuitenkin onnellisen perheen perusta. Ja useimmiten ainakin toinen kaipaa yhteistä kahdinkeskistä aikaa (Toki tunnen itsekin pariskuntia, jotka ovat sanoneet heille riittävän ajan lasten nukkuessa. Mutta, kun kaikilla ne eivät pitkään aikaan edes nuku).

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 21:40"]

Minäkin olin tosi kiinni lapsessa, enkä jättänyt koskaan hoitoon. Ja Siksi juuri minua ärysttää, että tehdään äitimyyttiä, joka tekee äidistä heti pahan, jos joskus haluaa lapsettoman hetken vaikka sen puolison kanssa.

[/quote]

Paitsi, että nykyään luodaan kyllä päinvastaista äitimyyttiä! Eli hyvä äiti on sellainen, jonka elämä ei muutu vauvasta mitenkään. Meikkaa, kuntoilee ja elää niinkuin ennenkin. Bebé ei hänen elämäänsä tai parisuhdettaan pääse sotkemaan, sehän pärjää hoidossakin! Minä ainakin tunsin itseni ihan kummajaiseksi, kun en halunnut jättää vauvaa vieraalle hoitoon...

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 21:29"]

Miten te muut vauvojen vanhemmat järjestätte omaa aikaa itsellenne ja parisuhteellenne, jos mummoja tai muuta tukiverkkoa ei ole käytössä lasta hoitamaan? Kaipaan välillä aikaa itselleni, että voisin käydä vaikka uimassa tai kävelyllä rauhassa ja kieltämättä parisuhdekin kaipaisi piristystä. Tuntuu kuitenkin hurjalta jättää vauva esim. MLLn hoitajalle, mutta varsinkin miehen pitkien työputkien aikana kaipaan pientä hengähdystaukoa arjen pyörittämiseen, edes sen kävelylenkin verran. Miten muut olette ratkaisseet tilanteen?

[/quote]Olin ennen vauvaa saanut tulla ja menn, harrastaa ja matkustaa viikkokaupalla. Halusin jo pysyvää ja en antanut vauvaa kenellekään hoitoon. Viihdyin kotona vauvan kanssa ja mies teki töitä ja hoidin vielä miehenkin.....

Kiitos vastauksistanne, "kiva" kuulla ettei olla ainoat, joilla mummit ja kummit eivät tuputa hoitoapuaan. Kyllähän tuosta tukiverkostosta neuvolassa puhuttiin, mutta jotenkin kuvittelin, että kun olimme toivoneet lasta jo pitkään, että olisin niitä äitejä, jotka eivät halua antaa lasta hoitoon kovin pienenä. Toisin näköjään kävi... Ei kai siis auta kuin odottaa, että lapsi kasvaa ja löytyisi joku naapurintyttö, jonka hoitoon lapsen uskaltaisi jättää.

ap

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 21:29"]

Miten te muut vauvojen vanhemmat järjestätte omaa aikaa itsellenne ja parisuhteellenne, jos mummoja tai muuta tukiverkkoa ei ole käytössä lasta hoitamaan? Kaipaan välillä aikaa itselleni, että voisin käydä vaikka uimassa tai kävelyllä rauhassa ja kieltämättä parisuhdekin kaipaisi piristystä. Tuntuu kuitenkin hurjalta jättää vauva esim. MLLn hoitajalle, mutta varsinkin miehen pitkien työputkien aikana kaipaan pientä hengähdystaukoa arjen pyörittämiseen, edes sen kävelylenkin verran. Miten muut olette ratkaisseet tilanteen?

[/quote]Voit mennä kävelylle vauva mukana vaunuissa. Nukkuuhan vauva paljon, nuku jos et muuta keksi.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 21:40"]

Minäkin olin tosi kiinni lapsessa, enkä jättänyt koskaan hoitoon. Ja Siksi juuri minua ärysttää, että tehdään äitimyyttiä, joka tekee äidistä heti pahan, jos joskus haluaa lapsettoman hetken vaikka sen puolison kanssa.

[/quote]

Paitsi, että nykyään luodaan kyllä päinvastaista äitimyyttiä! Eli hyvä äiti on sellainen, jonka elämä ei muutu vauvasta mitenkään. Meikkaa, kuntoilee ja elää niinkuin ennenkin. Bebé ei hänen elämäänsä tai parisuhdettaan pääse sotkemaan, sehän pärjää hoidossakin! Minä ainakin tunsin itseni ihan kummajaiseksi, kun en halunnut jättää vauvaa vieraalle hoitoon...

[/quote]Tottakai elämä muuttuu kun saadaan vauva. Itse koin hyvin myönteisenä kun sain vauvan.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 21:40"]

Minäkin olin tosi kiinni lapsessa, enkä jättänyt koskaan hoitoon. Ja Siksi juuri minua ärysttää, että tehdään äitimyyttiä, joka tekee äidistä heti pahan, jos joskus haluaa lapsettoman hetken vaikka sen puolison kanssa.

[/quote]

Paitsi, että nykyään luodaan kyllä päinvastaista äitimyyttiä! Eli hyvä äiti on sellainen, jonka elämä ei muutu vauvasta mitenkään. Meikkaa, kuntoilee ja elää niinkuin ennenkin. Bebé ei hänen elämäänsä tai parisuhdettaan pääse sotkemaan, sehän pärjää hoidossakin! Minä ainakin tunsin itseni ihan kummajaiseksi, kun en halunnut jättää vauvaa vieraalle hoitoon...

[/quote]

Olen samaa mieltä; nykyään luodaan mielikuvaa lapsiperhearjesta, jonka voi tarvittaessa kytkeä off-asentoon. Annetaan ymmärtää, että on ihan normaalia, että vanhemmat voivat tulla ja mennä samaan malliin kuin ennen lasta, lapsenhan saa aina hoitoon tarvittaessa, ja sitten taas jatketaan arjen pyörittämistä, kun vanhemmat ovat saaneet "hengähtää". Tästä sitten ahdistuvat ne, jotka eivät tuosta noin saakaan lastaan hoitoon, oma aika ei olekaan itsestäänselvyys vaikka "kaikille muille" on.

MLL:n hoitajat on koulutettu hoitamaan. Heidän ainoa huono puolensa on se, että heille ihan oikeasti täytyy maksaa. Isovanhempien kun kuvitellaan olevan aina innoissaan valmiina hoitamaan lapsenlapsia, vaikka töissä on raskasta ja omat vanhat vanhemmat vievät voimavaroja.

Ettekö te mieti näitä asioita etukäteen?