Mitä tehdä kun puoliso vaan kyllästyttää ja vituttaa?
Jotenkin kaikki on vaan niin vaikeaa... Yhteinen tekeminen ei onnistu. Nytkin ehdotin, että oltaisiin katsottu elokuvaa yhdessä, niin ei herra jaksa, kun nukuttaa niin kauheesti. Jos olisin itse mennyt nukkumaan, niin hän ei varmasti olisi tullut perässä. Jää yleensä aina valvomaan.
Aiemmin ehdotin, että oltaisiin lähdetty yhdessä ulkoilemaan ja pulkkamäkeen perheen kanssa, ei sekään onnistunut. Lähdin sitten yksin esikoisen kanssa. Kaikki tuollainen yksinkertainen on hirveän vaivan takana, aina pitää narista ja näyttää hapanta naamaa. Mä en jaksa enää katsella sitä. Sanotaan, että ei voi odottaa että toinen tekisi onnelliseksi, mutta kai sitä jotain voi parisuhteelta odottaa, kun sitä että asutaan yhdessä ja on yhteiset lapset?
Tuntuu vaan siltä, että miestä ei vaan kiinnosta minä millään tavalla, eikä varmasti kiinnostakaan. Ovatko nämä lopun merkkejä? Molemminpuoleinen kyllästyminen ja se kun huomaa, että on paljon parempi olla kun toinen on poissa, kun että aina vaan joutuu pettymään, kun odottaa että joskus olisi mukavaa yhdessä ilman kauheeta yritystä.
Kommentit (9)
Ihan sama juttu meillä! Ja puhutasn rumasti tai mieluiten ei ollenkaan.
Et ois voinut otsikossasi paremmin sanoa. Sama tilanne täällä.
Viuttaa toi mies, kun se ei pidä ittestään mitään huolta. Tissuttelee liikaa, polttaa tupakkaa, syö kuin mikä lie porsas, ei harrasta mitään, ei liiku käytännössä yhtään, ei enää osta vaatteita tmv itselleen... lisäksi yöt menee kuorsatessa ja piereskellessä. Ja jutut on surkeita eikä se enää muistakaan mitään. Ja sitten se sammuu viimeistään ysiltä sohvalle, josta se kömpii sitten pariksi tunniksi sänkyn nukkumaan ennenkuin lähtee töihin. Ja miehellä ikää 40-v. se on jotenkin romahtanut tässä viiden vuoden sisällä :/
Miten se voi olettaa, että jaksan kiinnostua siitä enää. En mä nyt itekän ole mikää esimerkillinen noissa asioissa mutta yritän ainakin jotenkin pitää huolta terveydestäni jne.
Ihanaa olisi, jos saisi olla lasten kanssa ilman tuota ärsyttävää äijää. Mä yritän olla välittämättä koko äijästä ja toivon, että se joko lähtis tai tekisi jotain itselleen. Tosin lapsikin jo aistii tilanteen, kun totesi, ettei me iskän kanssa sovita yhteen. Ei me riidellä mutta aika ankeet tää perhe-elämä nykyisellään on....
Kai sitä tarttis jotain ite tehdä. Mutta jos erotais, niin en haluis antaa tollaselle homepäätissuttelijalle lapsia viikonlopuiksi hoidettavaksi :/
Vaivaisiko masennus ja jonkinlainen urautuminen?
Varmaan vaivaa, mutta minkäs teet, vaikka kuinka yrittää kannustaa uusiin juttuihin ja pitämään itsestään huolta, niin mitään ei tapahdu...
"hakkaa päätään seinään...."
t: 4
Tehän puhutte nyt mun vanhemmista! Älkää ainakaan lasten takia jääkö yhteen, se tappelu ja vittuilu ja välinpitämättömyys on kaikista kamalinta. Ja sit kun ne vuoronperään haukkuu toisiaan minulle.. Oikeastaan inhoan niinä hetkinä enemmän sitä puhujaa, vaikka kohde olisikin tehnyt jotain väärin. Ja jotkut perhekokoukset, missä ne esittää pienen hetken muka onnellisia, ja sit kun itse lähtee pois ja jää kuuntelemaan oven taa, kuulee kiroilua ja huutamista. Mä vaan toivon että ne eroaisi. Jos ei, niin isä sais juoda vähemmän ja äiti huutaa vähemmän.
miksi olette menneet naimisiin tommosten miesten kanssa? mitä on tapahtunut häiden ja nykytilanteen välillä?
Jutella? Erota?