Miten suhtautuisit, jos lapsesi menisi nuorena ääriuskonlahkoon

Nuorena, siis alaikäisenä? En antaisi mennä. Vanhempana minulla päätäntävalta kunnes 18. Kun täyttää 18 saa sitten liittyä, on edes vähän vanhempi, vaikkei vielä ihan aikuinkenaan.

Ihmettelisin todella paljon, mutta ei kai siinä auttaisi kuin hyväksyä, edellyttäen että uskoo tosissaan eikä vain kapinoi.

Ei onnistuisi alaikäisenä, siihen asti kieltäisin moiset menemiset. Sitten kun olisi täysi-ikäinen voisi mennä, mutta ihmettelisin kyllä suuresti jos heitä tuollaiset kiinnostaisi. HYväksyttävähän se olisi, mikäli tämä kääntyminen tapahtuisi ihan lapsen omasta tahdosta ja hän olisi onnellinen saadessaan tuollaista uskontoa harjoittaa.

Olisin vihainen kuin perkele.

Kannatan uskonnon valinnanvapautta. Hyväksyisin asian edellyttäen että hän on 18v. täyttänyt ja sen täysin harkinnut ja asiasta vakuuttunut.

Minä olisin järkyttynyt, enkä osaa kuvitella miten reagoisin. Itseeni ja kasvatustyöhöni olisin erittäin pettynyt, jos niin kävisi,  syyllistäisin itseäni ja itkisin silmät päästäni. 

Täysi-ikäisen osalta olisi pakko hyväksyä, mutta yrittäisin varmaan keksiä, miten saisin estettyä "lopulliset" ratkaisut. Miettisin ja surisin, mitä olen tehnyt väärin äitinä.

Nuo vaihtoehdot eivät ihan äärimmäisiä ole.

Toivokaa ettei näin käy edes täysi-ikäisenä. Hyvä ystäväni oli Jenkeissä parikymppisenä mukana tälläisessä touhussa vuoden. Jätti elinikäiset arvet.