Ylenpalttiset lahjat

Ajattelinkin, että liian hyvin on käynyt yksinhuoltajlle, kun löysi täydellisen poikaystävän. Mutta nyt joulun myötä hiukkasin alkaa mietityttämään.

Nimittäin tämä lahjojen määrä. Ei pitäisi varmaan valittaa, mutta... 

Minua lahjotaan. "Mitä haluat, sano vaan!" Ja kun yritän sanoa, että nautin tästä kiertelystä ja katselusta ihan riittämiin niin se ei tunnu riittävän. Olen juuri tullut ihanalta matkalta, jossa mies vastasi suurimmasta osasta kuluja, sen lisäksi on tullut koruja, alusvaatteita, lahjakortti jalkahoitoon...

Miten tuommoiseen pitäisi vastata? En minä halua että tämä kääntyy sellaiseksi jossa mulle ei riitä mikään, koska en osaa iloita joka lahjasta yhtä vilpittömästi. Siis ihanaa on, joo, mutta jos saa kerran kuussa uudet korvakorut, niin miten niitä ehtii käyttämään?

Niin ja pienenä lisänä vielä... erotessa sain/jouduin luopumaan osasta sitä roinaa mitä ihminen elämänsä aikana mukaansa tartuttaa ja olen ollut niin onnellinen kun kaapeissa on tilaa eikä Tilda-tädin kahvikuppikokoelmaa, jota ei voi käyttää kun se on liian hieno eikä sitä voi myydä koska se on saatu lahjaksi...