Auttakaa ymmärtämään miestä!

Anteeksi, nyt tulee pitkä sepustus..

Olen vain niin lopen kyllästynyt "parisuhteeseeni" (tai no naimisissa ollaan..). Tehdään miehen kanssa molemmat ns. toimistotyöaikaa (kumpikaan ei tosin työskentele toimistotyössä) ja kaksi pientä lasta. Arki-illat siis menevät suurelta osin lasten syöttämiseen, vaipan vaihtoon ym arkirutiiniin, moni lukija varmasti tietää. Mies usein töiden jälkeen niin väsynyt, että nukahtaa sohvalle hetkeksi, mutta siis hoitaa kyllä kotiaskareitakin joskus ihan omasta tahdosta ja joskus "kannustettuna". Tämä minusta ihan ok, eiköhän tämä helpota lasten kasvaessa.

Mutta ne viikonloput ja loma-ajat! Mies vain sanoo aina ettei halua mitään ohjelmaa, eikö voi vain oleskella. Minusta taas olisi kiva joskus tehdä jotain yhdessä. Ja tällä tarkoitain ihan vaikka pulkkamäkeen menemistä, kavereilla saunomassa käyntiä (tai kavereiden pyytämistä meille), naapurikaupungissa sisarusten luona vierailua tmv. Ja en siis joka vk-loppu mitään reissaamista jaksaisi itsekään, mutta toisinaan olisi kivaa vaihtelua. Myös vähintään yksi lomamatka (koti-/ulkomailla) vuodessa olisi kiva. Lisäksi kaipaisin aikaa miehen kanssa kaksin..

Mies taas ei tosiaan voi suunnitelmallisesti sopia mitään. Ja ei, en tarkoita, että pulkkamäkeen meneminen pitäisi sopia viikkoja aikaisemmin. Esimerkiksi tänä aamuna ehdotin juurikin tuota pulkkamäkeen menemistä, kun ensin saatiin lasten kanssa mies nousemaan kympin aikaan (olin jo aamupuurot antanut lapsille). No, mies tyypillisesti vain istuskeli puhelin kädessä ja ei vastannut. Paristi ehdottelin niin pulkkamäkeä kuin halkojen varastoon hakemista. Kun en sitten vastausta saanut (en jaksa enää pakolla tivata vaan luovutan, kun ei vapaaehtoisesti vastaa), niin päätin ettei sitten tehdää mitään vaan "olekellaan" kuten mies aina sanoo. No, siitäpä mies sitten tunnin kuluttua alkoi tekemään lähtöä ulos lasten kanssa. Jäin itse sisälle. En tajua, miksi ei voi vastata ja sopia mitään: kertokaa joku mies-näkökulmaa tähän?!? Kotoa mies ei tahdo lähteä oikein mihinkään koko porukalla ja jos lähteen niin lähes pakotettuna vaikka kyse olisi hänen veljensä luo viikonloppureissusta ja kyse ei ole siitä etteikö mieheni ja veljensä tulisi toimeen keskenään, päin vastoin. Näitä esimerkkejä riittäisi. Ehdotin myös Leville pidennettyä vk-loppua kylpylä-hotelliin, mutta ei kuulemma tiedä. Lähtisi varmasti, jos vain varaisin reissun, mutta en jaksa enää rekeä perässäni vetää. Täytyyhän aikuisen ihmisen lähteä omasta halustaan.

Omilla reissuillaan mies kyllä käy. On peliturnauksia (yleensä päivän kestäviä) naapuri kaupungeissa, käy kalastusreissun tai kaksi joka kesä tenolla (max viikon reissuja), joitain saunailtoja, sm-liigan peliin menemistä naapurikaupunkiin miesporukalla jne. Sitten kun ehdotan itse jotain, niin toteaa vain, että kotona on kiva olla. Olen niiiin tympääntynyt. Joo, pääsen yksinkin tai kaverin kanssa, mutta ei sillä tavoin parisuhde kovinkaan kukoista. Ja nämä vk-loput..kun mies saattaisi kerrankin olla illalla pirteämpi, niin hänellähän on sekä la että su iltana harrastusmeno 19.30-22.00 (nyt ei tosin ole vielä tullut). Syksyllä sovittiin, että käy vain su pelivuorolla, jotta meillä olisi joskus edes yhteistä aikaa lasten nukkumaan menon jälkeen siten, että ei ole aamulla klo 6 ylösnousua. Mutta onhan tuo nyt nähty ja en jaksa joka viikko asiasta tapella.

Olenko mielestänne turhasta tympääntynyt? en todellakaan ole itsekään täydellinen vaan purun toisinaan pahaa oloa miehelleni, mutta olen myös kertonut suoraan, mitä tarvitsen. Ilman tuloksia.

Ja tiedän olevani täysin siedettävän näköinen, normaali naisihminen. Taloudellisesta tilanteestakaan ei ole kiinni, kun tahtoessamme rahaa on löytynyt 11te moottorikelkkaan kuin muuramen kalusteisiinkin (ja siis ilman velkarahaa). Auttakaa minua ymmärtämään miehen näkökulmaa, koska en vain enää jaksa tätä yhteiseloa enää kauaa:(