Elävätkö tuntemasi nuoret isovanhemmat mummo ja pappa - elämää

Kyllä elävät. Ensimmäisen lapsenlapsen saivat kun nainen oli 37v. Miehen ikää en tiedä, ei paljoa vanhempi ole naisesta.

Mitä on mummo ja pappa - elämä?

Nuoret isovanhemmat ovat yleensä  ..miten se sanoisi.... sukurasitteen uhreja. Eli liian nuorina heidänkin vanhempansa ovat lisääntyneet ja tämä perinne seuraa sukupolvesta toiseen. Keskimäärin kouluttamatonta sakkia, joka ei löydä muuta elämänsisältöä kuin siittäminen. Ammatillinen ambitio  - he kysyvät, että mitä se on?

Vähän oudosti muotoiltu kysymys, mutta mun vanhemmat tulivat isovanhemmiksi alle nelikymppisenä, mun äiti oli pari kuukautta alle 40 ja mun biologinen isä on vuoden äitiä nuorempi. Isäpuoli on äitiäni pari vuotta vanhempi. Ei isovanhemmuus vaikuta mitenkään radikaalisti ihmisen elämää, muutakuin siinä että omien lasten mukana tulee kylään pieniä ihmisiä, jotka eivät ole sun lapsiasi vaan sun lastesi lapsia. Näitä lapsenlapsia voi sitten halutessaan hoitaa. Mun äidillä oli 3,5 vuotias nuorimmainen itsellä siinä vaiheessa kun tuli isoäidiksi, ja kun lapsenlapsi tuli kylään, lomilla moneksi päiväksikin, niin oma lapsi ja lapsenlapsi leikkivät keskenään, ei mitään kummempaa vaivaa siitä lapsenlapsesta. Nykyään kun vanhemmillani ei enää ole muutaman vuoteen kotona asunut lapsia, ja lapsenlapsia on jo useampia, on se vähän eri asia kun lapsenlapsia voi tulla montakin yhtäaikaa yökylään. Ei ole yhtä rauhallista kuin kahdestaan kotosalla, kun tulee vaikka neljä alakoululaista siihen pyörimään.

Mulle on muutenkin vähän epäselvää, miten pitäisi elää mummo ja pappa-elämää. Ihan normaalisti sitä käydään töissä ja hoidetaan harrastukset ja kotityöt kuten ennenkin, sitten kun jää eläkkeelle, ja lapsenlapsetkin alkaa olla isoja, voi olla että tulee jo seuraavaa sukupolvea, elämä jatkuu.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 14:48"]

Kyllä elävät. Ensimmäisen lapsenlapsen saivat kun nainen oli 37v. Miehen ikää en tiedä, ei paljoa vanhempi ole naisesta.

[/quote]

Ei ole mikään kunnia-asia. Osoittaa vajetta...ainakin yläpäässä..

Mitä on mummo- ja pappaelämä?

Sanoisin, että omat vanhempani ovat nuoria isovanhempia: Saivat lapsenlapsensa kuitenkin vasta 57- ja 58-vuotiaina. Nuoria heistä tekee sen, että sukupolvi aiemmin olisivat olleet todennäköisesti paljon raihnaisempia. Nyt 65-vuotiaina tekevät täyttä paivää töitä, käyvät matkoilla ja elämä on harrastusten täydentämää, mutta silti heillä on lapsenlapsilleen aikaa 2-4 iltana viikossa.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 15:03"]

Mitä on mummo- ja pappaelämä?

[/quote]

Siihen eivät kuulu baarit, bileet, avioerot, uudet kumppanit, yms.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 15:07"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 15:03"]

Mitä on mummo- ja pappaelämä?

[/quote]

Siihen eivät kuulu baarit, bileet, avioerot, uudet kumppanit, yms.

[/quote]

Tuolla määritelmällä elän itsekin "mummo- ja pappaelämää". Hohhoijaa, mikä keskustelu taas kerran. Ja miksi ihmeessä kaikilla ihmisillä pitäisi olla jokin hemmetin "ammatillinen ambitio"? Hyi hitto, että säälittää ihmiset, jotka kuvittelevat työn olevan elämässä tärkeintä.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 14:58"]

Nuoret isovanhemmat ovat yleensä  ..miten se sanoisi.... sukurasitteen uhreja. Eli liian nuorina heidänkin vanhempansa ovat lisääntyneet ja tämä perinne seuraa sukupolvesta toiseen. Keskimäärin kouluttamatonta sakkia, joka ei löydä muuta elämänsisältöä kuin siittäminen. Ammatillinen ambitio  - he kysyvät, että mitä se on?

[/quote]

Höpsis! Mun äidin äiti oli vanha kun sai äitini, äitini oli nuorin kymmenestä lapsesta, tottakai äidinäiti oli ollut nuori kun sai ensimmäisen lapsensa, se oli normaalia siihen maailman aikaan. Minun äitini sai minut liki 20 vuotiaana, ammatti oli kyllä siinä vaiheessa. Minä sain lapsen kun täytin 20, ja koulu oli minullakin käytynä jo, olin valmistunut suoraan kortistoon, pahimman laman aikana mitä on miesmuistiin nähty. Olen sen jälkeen käynyt vielä pari koulua, ja silti olen taas työttömänä, töitä kun ei vaan ole täälläpäin. Minun vanhempani taas ovat siitä huolimatta että ovat duunareita, olleet suurimman osan elämäänsä töissä, vuosia sitten on kovat pankkilainat maksettu, korot oli pahimmillaan jopa 20%. Mistään ei olla me lapset jääty paitsi, kaikilla meillä on omistusasunnot, mulla ei tietenkään omissa nimissä, vaan aviomiehen joka on töissä. Jopa nuorimmalla sisaruksella joka on myös työtön on omistusasunto, sen on mahdollistanut se, että vanhemmilla on omaisuutta ja säästöjä sen verran, että ovat voineet olla takaamassa kaikkien lastensa pankkilainoja. Äitini muuten myös kävi yli kolmekymppisenä vielä yhden koulun, luki itsensä laskentamerkonomiksi, ei ole työkseen sen alan hommia silti tehnyt, halusi käydä koulun silloin kun ei nuorena ollut varaa.

En käsitä mikä siinä on niin mahtavaa käydä kolmekymppiseksi kouluja ja tehdä lapset vanhana kurppana. Kyllä perhe on paljon tärkeämpi elämässä kuin ura. Maallista mammonaa et kuitenkaan täältä mukaasi pysty viemään kun lähdet.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 15:07"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 15:03"]

Mitä on mummo- ja pappaelämä?

[/quote]

Siihen eivät kuulu baarit, bileet, avioerot, uudet kumppanit, yms.

[/quote]

Aika oudota kuuluu tuollainen määrittely. Meillä järjestetään ihan suvunkin voimin kaikenlaisia synntärijuhlia ravintoloissakin. Vanhemmillani on myös omaa sosiaalista elämää ja esim. konsertin tai teatteri-illan jälkeen voivat tuttavapreheen kanssa käydä siistissä paikassa ottamassa lasillisen tai kaksi.

Mieheni äiti jäi leskeksi ja on nyt löytänyt uuden kumppanin. Tämäkö tekee hänestä vähemmän isovanhemman? Avioerojakin löytyy tuttavapiiristä jonkin verran.

Elävät! Maailma pyörii lapsenlasten ympärillä, viikon kohokohta on kahvittelu kaupungilla tyttären kanssa ja specialpäivänä menevät ABC:lle syömään.

Eikö mummo-elämä ole sitä että istutaan kiikkustuolissa kutomassa sukkaa, harmaat hiukset nutturalla? Ja pappa-elämä on sitä että istuskellaan takan vieressä ja poltellaan piippua, välillä voi aikansa kuluksi vuoleskella puukolla puuklapia tai lukea sanomalehteä silmälasin nenänpäällä? Ja kun johonkin lähdetään, niin hevosella, kärryillä tai reellä, ja yleensä käydään kyläkaupassa tai kirkossa.

Vanhempani ovat reilusti alle 50v ja lapseni on 2v. Minulla on myös 18v ja 16v pikkusiskot. Vanhempani ovat töissä ja elävät teini-ikäisten vanhempien arkea. Matkustelevat säännöllisesti ja käyvät joskus bilettämässä ihan kunnolla. Ovat myös maailman parhaat isovanhemmat. Viettävät lapseni kanssa aikaa puuhastellen ja pullantuoksussa.