Lue keskustelun säännöt.
Mitä tää oikein tarkottaa?!?
01.11.2013 |
Meilä on mennyt miehen kanssa viimeaikoina aika heikosti. Kodin ilmapiiri on tukala ja ahdistava. Ja suurin syy siihen on seksi, koska mulla ei tee mieli joten en oo sit antanu eikä miehen ehdotukset "panettaa mennään vessaan pikasille" hirveenä kiihota. Tänään aamulla mies kyseli et onko meillä toista peittoo et nukkuu ens yön sohvalla. No kumminkin sit töihin lähtiessä oli pussailemassa ja sano et rakastaa minua, mitä tässä nyt pitäs sitten ajatella ja tehä?. Ollaan huonoja puhumaan kumpikin ja ei osata riiellä, meidän riidat on sitä et ollaan ollaan puhumati toisille. Ahistaa ja itkettää, oon jo pitemmän aikaa halunnu erota kun en tiiä onko mulla enään tunteita miestä kohtaan. Etinkö nyt sen peiton sille vai mitä....
Kommentit (14)
Kerro sille että haluat haluta, mutta et oikein osaa. Sullahan selvästikin ON tunteita ko. miestä kohtaan. Noin niin kuin karkeasti jaoteltuna sulla on pari vaihtoehtoa: a) ruveta yhdessä miettimään miehen kanssa, miten tätä kadonnutta halua metsästettäisiin esiin (erittäin tuttu ongelma minullekin vuosien takaa) tai sitten b) kestää tilannetta/olla kestämättä ja erota. Suosittelen tietty a:ta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä lapsia?
Oletteko koko ajan yhdessä? Paitsi siis tietty töiden ajan.
Voisitko lähteä vaikka jollekin viikonloppureissulle jonkun kaverisi kanssa? Tai miehesi?
Usein, kun on koko ajan vaan yhdessä ja pyörittää sitä arkea, niin siihen "turtuu". Pieni hetki erillään saattaakin herättää tunteet ihan eri tavalla, kun se toinen ei oo siinä "aina".
Meillä ainakin auttaa aina tuo, että otetaan joku viikonloppu erillään, huomaa, että jossain vaiheessa se toinen ei vaan oikein kiinnosta ja riidellään vaan. Viikonloppu erillään ja onkin ehtinyt tulla jo ikävä =)
Jooh, minäkin suosittelen pariterapiaa. Esim. kirkolla on ilmaista apua, jos on rahasta kiinni. Meillä on samankaltaista ongelmaa, ja ollaan oltu muutamaan otteeseen jo eroamassa, mutta kun molemmat panostaa parisuhteeseen, ollaan taas löydetty se kipinä. Minulla on ongelmia halujen kanssa, ja miehellä unohtuu huomioiminen arjessa aika äkkiä. sitten ne kärjistyykin tolleen, että minua ei haluta ja mies melken kuivanylkyttää mua aamukolmelta "tekiskö mieli" ???!!! Tai jos olen vaikka ollut vatsa sekaisin koko illan, juossut vessassa "tekiskö mieli"... koira oksentaa matoille ja olen huolesta sekaisin, että pitäiskö se viedä eläinlääkäriin "miten olis pikaset" ???? V***u ku osaa korveta välillä. Sitten mies taas muistaa (kun olen tarpeeksi keskellä yötä huutanut aiheesta) etten kiihotu nurkkaan ahdistamisesta ja ripuleista, tämä jättää jankkaamisen. Käy kaupassa, auttaa ruuan teossa, katsotaan leffaa ja kyäddän syömässä. OSOITTAA KIINNOSTUSTA. ja kun olen vielä saanut nukkua öisin, ilman toisen kourintaa, tadaa, halutkin heräävät taas. Mutta tiedän että äkkiä taas lipsutaan sinne samaan jamaan, että olenkin vain käytettävissä oleva alapää...
On lapsia 3, isommat koulussa ja pienin päiväkodissa, ite oon työttömänä kotona ja mies töissä. Minä pyöritän huushollia käyn kaupassa laitan ruuat, hoidat lasten asiat, vien kouluun, haen koulusta (mies satunnaisesti), yms.
Minun on erittäin vaikea puhua omista tunteista tai siitä mitä minä haluan. eikä tuo mieskään mikään suupaltti ole.
Parisuhdeterapiaan mieheni ei lähde tämä tuli ilmi joskus vuosia sitten kun kuuli et mun kaveri käy sellaisella niin mies vain tokas että "eikö ois vaan helpompi erota mä en kyl lähtis millekkään kallonkutistajalle".
Haluaisin kirjoittaa tämän pienellä fontilla, koska asiani on monen mielestä naurettavuuden huippu. Mut miten olisi seksiaika kalenterissa? Minusta monta kertaa ongelmana on se, että mies ehdottaa Aivan Väärällä Hetkellä. Juuri silloin, kun minua ei ainakaan haluta, koska on meneillään tai tuloillaan se tai tuo tai tämä. Sen sijaan jos etukäteen tiedän, että tuossa kohdassa on sopiva väli, voin jo hieman aikaisemmin alkaa ajatella aiheeseen sopivia ajatuksia jne. Eikä tietenkään tätä niin, että sitten on pakko toimia, kun kerran kalenterissakin niin lukee. Kaikki pakot pahentavat asiaa. Mies ei ehkä ymmärrä sellaista naisen mielessä olevaa pakottautumisen tunnetta, joka myös pahentaa asiaa. Jotenkin siitä on päästävä eroon, ja minua auttoi kuvaamani tapa - silloin ikään kuin olen itse päättänyt, että tuossa kohtaa voisi olla sopiva hetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisiko, jos kävisit yksin seksuaaliterapeutin vastaanotolla? Mulla itsellä on krooninen perussairaus ja yhdellä kurssilla meillä oli seksuaaliterapeutin vetämä istunto. Siitä jäi jotenkin tosi positiivinen fiilis. Tuli tunne, että seksuaaliterapeutti osaa auttaa.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 14:53"]
Mut miten olisi seksiaika kalenterissa?
[/quote]
Meillä tuo toimi.
Muutamana ekana kertana se vähän nauratti, että "noniin, nyt sitten pannaan, ku kalenterissa niin lukee" ja se oli vähän hankalaa alkuun, ku ei kumpikaan ollut varsinaisesti "tunnelmassa". Kummasti se tunnelma sieltä kuitenkin sitten löytyi, kun vaan aloitettiin se esileikki.
Vähän ajan kuluttua se toimikin jo itsessään esileikkinä, molemmat kuumotteli "huomenna kello kuusi" ja viestit sinkoili ehdotuksia täynnä.
Ja sitten ei mitään kalenteria enää tarvittukaan ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi helvetti mikä paskläjä sovinisti mies. Jätä heti ja kuva julki että muutkin osaa varoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 14:48"]
On lapsia 3, isommat koulussa ja pienin päiväkodissa, ite oon työttömänä kotona ja mies töissä. Minä pyöritän huushollia käyn kaupassa laitan ruuat, hoidat lasten asiat, vien kouluun, haen koulusta (mies satunnaisesti), yms.
Minun on erittäin vaikea puhua omista tunteista tai siitä mitä minä haluan. eikä tuo mieskään mikään suupaltti ole.
Parisuhdeterapiaan mieheni ei lähde tämä tuli ilmi joskus vuosia sitten kun kuuli et mun kaveri käy sellaisella niin mies vain tokas että "eikö ois vaan helpompi erota mä en kyl lähtis millekkään kallonkutistajalle".
[/quote]
älä tee päätöksiä miehen puolesta, vaikka se olisikin joskus sanonut noin. Minä ja mies ollaan vähän samanlaisia kuin te siinä suhteessa, että ei oikein osata puhua, ei riidellä vaan ollaan hiljaa kunnes asiat menee ohi jne. Ja usein käynyt niin, että toinen on joskus sanonut jotain, jonka toinen ottaa sitten kirjoittamattomana sääntönä eikä enää ikinä ota asiaa puheeksi, vaikka se joka on joskus jotain sanonut, ei ehkä ole niin kovin vakavissaan sitä tarkoittanut. Tai jos onkin, niin hän on jo muuttanut mieltään, tai muuttaa mieltään kun tajuaa, että tilanne on muuttunut ja vakava.
Ja jos on niin, ettei mies suostu lähtemään, niin ainakin itse voi käydä muutaman kerran jossain juttelemassa, miettiä, voisiko sitten kuitenkin jotenkin opetella puhumaan asioista, jolloin mieskin ehkä joutuu puhumaan, ja jos tilanne ei sittenkään hellitä, niin vasta sitten miettii eroa.
Minusta on ihan ok erota, jos yhdessä ei suju, mutta sitä ennen olisi jo lastenkin vuoksi edes yritettävä korjata tilannetta. Sitä paitsi sitä ei tee, niin samat ongelmat tulee vastaan mahdollisessa uudessakin suhteessa, ei ongelmat pakoon juoksemalla ikuisesti katoa. Eri juttu tietenkin, jos suhde on sellainen, että se on vaarallinen joko fyysisesti tai henkisesti, silloin tietenkin on parempi lähteä heti.
Pääasia on, että mies ymmärtää olevansa sika. Ei väliä, tapahtuuko tämä terapian kautta vai muuten. Kaikki sinun ongelmasi, nykyiset, entiset ja tulevat, ovat seurausta miehen tekemisistä tai tekemättä jättämistä, ajatuksia unohtamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 14:53"]
Haluaisin kirjoittaa tämän pienellä fontilla, koska asiani on monen mielestä naurettavuuden huippu. Mut miten olisi seksiaika kalenterissa? Minusta monta kertaa ongelmana on se, että mies ehdottaa Aivan Väärällä Hetkellä. Juuri silloin, kun minua ei ainakaan haluta, koska on meneillään tai tuloillaan se tai tuo tai tämä. Sen sijaan jos etukäteen tiedän, että tuossa kohdassa on sopiva väli, voin jo hieman aikaisemmin alkaa ajatella aiheeseen sopivia ajatuksia jne. Eikä tietenkään tätä niin, että sitten on pakko toimia, kun kerran kalenterissakin niin lukee. Kaikki pakot pahentavat asiaa. Mies ei ehkä ymmärrä sellaista naisen mielessä olevaa pakottautumisen tunnetta, joka myös pahentaa asiaa. Jotenkin siitä on päästävä eroon, ja minua auttoi kuvaamani tapa - silloin ikään kuin olen itse päättänyt, että tuossa kohtaa voisi olla sopiva hetki.
[/quote]
minä kokeilenkin tätä, kiitos nevosta :)
ei ap, mutta samantyyppisiä ongelmia
Heh. Tuo kalenterijuttuhan on hyvä neuvo! :)
Parisuhdeterapiaan mars! Ulkopuolinen ihminen on koulutettu ohjaamaan keskustelua. Opitte puhumaan.