Olen aseksuaali ja täytyy myöntää että olen tyytyväinen

Up

Etpä myöskään pääse kokemaan sitä, miltä tuntuu kun hekuma meinaa saada pyörtymään. ;)

En nyt osaa diagnosoida itseäni luotettavasti, mutta olen minäkin alkanut miettiä, josko olisin aseksuaali. Seksi on joskus nuorempana kiinnostanut, mutta ei koskaan mitenkään järjettömästi. Mieheni kanssa en ole oikeastaan koskaan innostunut seksistä. Silti haluan olla juuri hänen kanssaan. Nyt pienen lapsen työssäkäyvänä äitinä seksi ei kiinnosta tippaakaan. Halut menivät lopullisesti, kun jouduin lapsen syntymän jälkeen aloittamaan masennuslääkkeet.

En voi sanoa, että olisin tähän tilaani tyytyväinen, vaikken seksiä edes halua. Mieheni on tottunut seksittömyyteen, mutta meillä on aina paljon pieniä riitoja ja nahisteluita.Olisikohan niitä, jos seksiä olisi? Samaan aikaan on ihan epänormaali olo.Pelkään myös, että jonain päivänä miehelleni riittää ja hän lähtee. Eli joo, minulle aseksuaalisuus on kyllä elämää monella tavalla köyhdyttävä asia. Haluaisin haluta seksiä.

Ap, olen täysin samaa mieltä Sinäpä sen sanoit. Toki mä itse en tiedä kenelle tuollaisesta edes puhuisin, koska minulla ei ole ystäviä, ja työpaikalle eivät (a)seksiasiat kuulu ;)

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 21:56"]

Ap, olen täysin samaa mieltä Sinäpä sen sanoit. Toki mä itse en tiedä kenelle tuollaisesta edes puhuisin, koska minulla ei ole ystäviä, ja työpaikalle eivät (a)seksiasiat kuulu ;)

[/quote]

Kiva, että on muitakin! Ainainen seksistä jauhaminen tuntuu varmaan sinustakin hassulta. Yksi tarve vähemmän = relampi elämä, ainakin omassa tapauksessani!

5 oli siis ap :)

Aseksuaali pariskunta voi elää hyvin tyytyväistä elämää. Parisuhde kun on paljon muutakin kuin seksiä ja oikeastaan henkisen yhteyden löytymisen myötä seksin tarve vähenee ja ajastaan poistuu kokonaan. Harva kuitenkin ylettyy tuolle tasolle asti.

Onko kukaan teistä parisuhteessa? Ja onko kumppanikin aseksuaali? Voiko muunlainen suhde edes toimia?