Lapsella, 12v voimakas kuolemanpelko. Onko normaalia vai

Alkoi pelottaa niin paljon että oli pakko mennä äidin viereen nukkumaan vaikka olin jo niin vanha että nolotti vähän (varmaan 12 ainakin). En koskaan kertonut mitä pelkäsin eikä se pelko koskaan enää palannut niin totaalisena.

Hän tajuaa, että kuolee joskus ja kuolema voikin tulla ihan milloin hyvänsä. Varsinkin jos lähipiirissä on joku kuollut ja myös tsunami ym. suuronnettomuudet nostavat näitä tunteita. Yleensä tuo menee jossain vaiheessa ohi.

Ei enää noin isolla..?

Itselläni oli juuri tuon ikäisenä todella voimakas kuolemanpelko. Siihen auttoi keskustelu. Uskokaa tai älkää, mutta käytiin äidin kanssa läpi mitä eri uskonnot uskoo kuoleman jälkeisestä elämästä ja toiset ei usko, että sellaista onkaan. Ja kun tuo kuvio alkoi selviämään ja itse valitsin mitä uskon että kuoleman jälkeen tapahtuu pelko alkoi jäämään pois.

Nyt minulle kuolema on luonnollinen jatkumo elämälle. Tosin pelkään vieläkin sitä, mutta en itseni kohdalla vaan, mitä jos joku minulle läheinen kuolisi.

Joskus voi olla äidillekin vaikea suhtautua lapsen kuolemanpelkoon. Itse ainakin voisin kuvitella jos pelko on todella voimakas.

Pelkäsin ydinsotaa tai tulipaloa. Olin tosi ahdistunut monta kuukautta. Mutta kyllä se ohi meni.